Minä vihaan mämmiä

Radiokanava 1: ”Syö mämmiä, älä anna minkään seisoo tiellä…”
Radiokanava 2: ”Jos mul ois mämmiä, niin määkin söisin mun kaa…”
Radiokanava 3: ”Joo, joku ei kuulemma mämmistä pidä, mutta kateudestahan siinä aina on kyse.”
Iltapäivälehden lööppi: ”Suomalaiset hurmioituivat juhannusmämmistä!”

En ole koskaan varsinaisesti pitänyt mämmistä. Olen sitä silloin tällöin lusikallisen maistanut, mutta puistatus tulee joka kerta. Jälkiruokana mämmi on keskinkertainen tuote ankeammilta ajoilta. Toisaalta jos joku haluaa mämmiä syödä niin siitä vaan. Suhteeni mämmiin on ollut etäinen ja piittaamaton.

Milloin siis aloin vihata mämmiä?

Se ei tapahtunut vielä siinä vaiheessa kun sosiaalinen ja virallinen media täyttyi mämmiä ylistävästä hehkutuksesta. Aloin tuntea joitakin epämääräisiä vihan tunteita mämmin suhteen vasta kun työpaikkani radio alkoi suoltaa mämmiuutisia ja mämmimusiikkia parhaimmillaan viisi kertaa tunnissa. Kyllä. Olen laskenut. 

Ja sitten se tapahtui.

Työkaveri: ”Toin teille kaikille tuokkoset mämmiä. Näillä tsempataan firma nousuun!”

Tämä riitti. Nyt minä VIHAAN mämmiä.

Mämmi on jumalauta puhdasta keskinkertaisuutta ja tässä maassa on nyt todellakin keskinkertaisuus se kaikkein suurin megatrendi. Nöyrästi ja oikealla asenteella kun tätä fantastista keskinkertaisuutta tarjoaa, on luovuuden multihuipentuma. Kukaan ei ole ärsyttävällä lahjakkuudellaan kenenkään yläpuolella vaan yleisö voi katsoa itse nostavansa mukavan keskinkertaisen mämmin ruokalistojen huipulle ja siksi kokea jotenkin olevansa osa voittoon johtavaa prosessia. Sama ilmiö jyrää niin suomalaisessa politiikassa kuin liike-elämässäkin.

Politiikan puolella liiat ansiot ja asiapuhe ovat pelkästään haitallisia uralle. Tärkeää on olla mukava, edustava ja hyvin käyttäytyvä eli määritelmällisesti hajuton ja mauton keskinkertaisuus. Edes poliittinen oppositio ei tästä säännöstä poikkea. Siellä pärjätään olemalla huonosti käyttäytyviä ja/tai haisevia keskinkertaisuuksia.

Jos onnistuu olemaan täydellisen keskinkertainen, on palkintona paljon rahaa ja kuten tunnettua raha ei voi olla väärässä. Satu "Keisarin uudet vaatteet" kertookin vuonna 2014 ainoastaan sen kateellisen ja huonosti käyttäytyvän lapsen epämusikaalisuudesta...

Vastinetta rahalahjalle

Mikäli mm. Kreikan aseostoihin kanavoitu muutaman miljardin rahalahja kyrsii liiaksi voi oheisella reseptillä lieventää tuskaansa.

Satisfaction guaranteed.

Kreikkalaiset fetapyörykät

500 grammaa naudan jauhelihaa

1 sipulikeittopussi
1 rkl lihafondia
1 dl vettä
1 dl korppujauhoa

2 kanamunaa
1 rkl kuivattua basilikaa
1-2 rkl kuivattua minttua
2 tl kuivattua valkosipulirouhetta
1 tl Sambal Ölek
1 tl kuivattua chilirouhetta
1 tl mustapippuria

1 prk fetakuutioita

1. Sekoita korppujauho, sipulikeitto, fondi ja vesi. Anna turvota.
2. Lisää jauheliha, munat ja loput ainekset. Sotke taikinaksi.
3. Anna maustua jääkaapissa tovi.
4. Valuta fetakuutiot.
5. Pyörittele taikinasta lihapullia pellille. Itse lisään tässä kohtaa fetapalat lihapullien sisään pulla kerrallaan. Voit samalla ajattella eläkelaitoksille lahjoitettuja europuskureita.
VINKKI: kastele käsiä kylmässä vedessä aina kun taikina alkaa tartua.
6. Paista 15-18 minuutta 225 asteisessa uunissa.

Halusin ymmärtää, mutta en voinut

Alkuviikosta löysin kaupan hyllyssä purkillisen ”Marskin Vorschmackia”. Se synnytti ajatuksen ruokaretkestä 30–40-lukujen Suomeen.

Säilykettä avattaessa keittiöön leijunut vilpitön kissanruoan tuoksu aiheutti kulmakarvojen kohottelua, mutta olin päättänyt saada lauantain ateriasta sen historiallisen päräytyksen. Kaadoin hiutaleisen beigen vorschmack-tahnan kattilaan ja valmistin ruohosipuliperunamuusin. Lisukkeeksi asettelin lautaselle oikeaoppisesti suolakurkkua, smetanaa ja piparjuuripunajuurta.

Suuri hetki koitti. Piripintaisesta lasista kunnon kulaus Marskin ryyppyä ja haarukka heilumaan.

Ihan ensimmäinen suupala toi oivalluksen – gini, vermutti ja akvaviitti rimmasivat loistavasti lautasella olevien ainesten kanssa. Sitten vorschmackin röyhkeän sinkkiämpärimäinen maku alkoi tunkeutua tajuntaan jyräten maan tomuun niin etikkasäilykkeet kuin tiukan viinankin. Jokainen haarukallinen muuttui vaikeammaksi kuin edellinen. Tässäpä maku, jota todella oppii vihaamaan ja nopeasti. Hien kihotessa otsalle päässäni takoi yksi ajatus: ”Jätkä, sä syöt Felineä.” Kun sain lautasen lopulta tyhjäksi olin todella huonovointinen. Nainen ei päässyt omassaan edes puoleen väliin. Hän onkin meistä se järkevämpi osapuoli.

Tätä kirjoittaessani elän jäytävässä pelossa. Ateriasta on nyt kulunut useampi tunti ja edelleen Marskin kakkatahna velloo ja vaahtoaa sisälläni. Hengitykseni haisee samalle kuin äitini vanhalla kissalla. Koko kämppä tuoksuu halvalle venäläiselle hotellille. Taivaan kiitos Marskin ryyppyä on vielä jäljellä kokonainen pullollinen. En silti tiedä kykeneekö sekään pesemään sisuskaluistani tätä kammottavaa vauvanruokaa helvetistä. Ainoastaan muskottipähkinä ja liiallinen korianterin käyttö saavat allekirjoittaneen yhtä huonolle tuulelle.

Haluatko säästää 10 euroa, mutta silti tutustua tähän herkkuun? Osta purkki kaikkein halvimpia tonnikalahiutaleita öljyssä. Lisää runsaasti suolaa, muutama anjovis, kikkare kissan paskaa ja lämmitä öljyineen. Maku on todella lähellä paitsi että se on vähemmän vittumainen ja tyhmä.

Intiaanikulttuurissa vorschmuck tunnetaan nimellä "Haisee vehkeelle".

Viikonlopun drinkkivinkki: Jyrki Collins

Haetaan Alkosta 0,75 litran pullo halpaa Yhteisöllisyyttä. Lisätään pari osaa työttömyyttä ja yksi osa syrjäytymistä. Sekoitetaan morapuukolla ja viilennetään Zeitgeistin kylmyydellä. Tarjoillaan turpasaunan sekä lumihangen kera pitkästä lasista.

Tiiliskivikanaa

Ja nyt kuunnelkaa tarkkaan: on aika antaa kanalle tiiltä niinkuin vain italialaiset osaavat.

3-4 kanan rintaleikettä luineen ja nahkoineen
1 purkki Dijon-sinappia
chilirouhetta
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
isompi ja pienempi paistinpannu
2 tiiliskiveä
alumiinifoliota

Sekoita vajaaseen purkilliseen dijon-sinappia pari kolme ruokalusikallista hyvää chilirouhetta. Lisää reippaasti oliiviöljyä, mutta ei liikaa. Tarkoitus on pitää seos tahnamaisena.

Peitä rintaleikkeet huolellisesti ja runsaasti tekemälläsi sinappichilitahnalla. Laita rintaleikkeet isompaan kylmään pannuun. Ropsauta päälle reilusti mustapippuria ja suolaa. Käännä rintaleikkeet pannulle nahkapuoli alaspäin ja lisää toisellekin puolelle mustapippuri ja suola.

Laita rintaleikkeiden päälle pannun reunojen yli ulottuva pala alumiinifoliota. Tämä paitsi estää sotkua myös pitää lämmön tallella. Laita pienempi pannu rintaleikkeiden ja folion päälle isompaan pannuun ja lisää painoksi kaksi tiiliskiveä. Laita levy keskilämmölle eli jos hellallasi pääsee kuutoseen, on neljä sopiva asetus. Anna olla noin 20-25 minuuttia. Käännä lopuksi rintaleikkeet ja palauta paino.

Koko paistoaika on noin 40 minuuttia.

Lopputuloksena on mehevä rintaleike, jolla on herkullinen rouskuvan rapea ja kaunis pintakerros.

On taas se aika vuodesta

Helppo ja runsaasti parhautta sisältävä kanamarinadi. Tätä maistettuaan ihmiset luulevat, että osaat kokata.

1/2 purkkia Sambal Oelek-chilitahnaa
2-3 rkl soijaa
loraus ruokaöljyä
paljon kuivattua minttua (paljon tarkoittaa puolta maustepurkkia)

Ennen grilliä/uunia kannattaa yli jääneet marinadit sivellä lihoihin. Tämä ei tee lihasta tappavaa, mutta voimakkaampaa kyllä. Sambalin polte on lyhyt, suolainen ja terävä. Minttu viilentää sitä mukavasti. 2 tunnin marinoinnilla pärjää. Pidemmällä ajalla maku menee luonnollisesti syvemmälle.

Kalakapina Vantaalla

Vantaalla 13-vuotias poikalapsi on kouluruokailussa ottanut lautaselleen NELJÄ kalapalaa sallitun KOLMEN asemesta. Ei siis neljää kalapuikkoa vaan neljä kalan palaa. Tämän tärkeän yksityiskohdan tiedän, koska Vantaan kaupungin edustaja on erikseen välikohtauksen vakavuutta alleviivatakseen sen Helsingin Sanomissa ilmoittanut: "Kolmen kalapalan yhteispaino on 150 grammaa. Kolme kalapuikkoa olisi painanut puolet vähemmän."

Poika ei keittäjän pyynnöistä huolimatta suostunut palauttamaan ottamaansa ylimääräistä ruokaa. Syntyi panttivankitilanne, jossa tämä 13-vuotias pikku terroristi piti laittomasti hallussaan koululle kuuluvaa omaisuutta. Paikalle hälytettiin opettajia, mutta käydyt neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Tilanne muutti uhkaavaksi kun edes koulukuraattori ei onnistunut saamaan aikaan sopimusta väärälle lautaselle eksyneen merenelävän kohtalosta.

Mitä opettajat, rehtori ja kuraattori voivat tällaisessa tilanteessa tehdä? Aivan. He soittivat paikalle poliisin.

Tyydyn toteamaan seuraavaa: miten lapsilta voidaan odottaa vastuullista käytöstä jos yksikään aikuinen ei missään tilanteessa ikinä halua ottaa vastuuta mistään? Siitä tässä nimittäin on kysymys.

Kaikesta huolimatta on oltava todella iloinen talven vähälumisuudesta. Mikäli Vantaankosken yläasteella tässä tulehtuneessa tilanteessa sattuisi syttymään lumisota, niin sen lopettamiseen tarvittaisiin vähintään Karhukoplaa.

They finally got it right

McIlhenny Companyn pienissä pulloissa myymä punainen etikka ei koskaan ole vedonnut allekirjoitaneeseen. En ymmärrä miksi joku haluaisi ruokansa haisevan ja maistuvan hapettuneelle alkoholille.

Nyt asiat ovat kuitenkin muuttuneet. TABASCO® brand Habanero Sauce maistuu sille mille Tabascon olisi voinut luulla maistuvan. Se murisee pehmeän laadukkaasti ja jopa sivistyneesti, mutta taustalla on lihasta. Todella miellyttävä habaneron pehmeä jälkilämpö ja maku. Sopii pöytämausteeksi, dippeihin ja aromin vahvistamiseen.

-

Tuotteen vahvuus on 7000+ Scovillen yksikköä eli päätä räjäyttämään sitä ei ole tarkoitettu.

Rakkautta ja gastronomiaa

Vanha paheeni ei jätä minua rauhaan. Ehkä tämä helpottaa ainakin tämän biisin osalta. Seuraavaksi mahdollisesti supersuosikkini Zen Cafe...

Doris
säv. J. Karjalainen/ san. Plerttu Aivohippa

Laalaa, laalaa
Kokkimiestä laulattaa, kun nälkäistä tyttöä saa hän lihottaa
Laalaa, laalaa
Kokkimiestä laulattaa, kun lounaan tullen hänet taas unohtaa

Doris oli toisenlainen, Doris oli Lecter-nainen
hän näytti mulle miltä tuntuu kun saa maistaa omaa pohjettaan

Doris, Doris
Sä söit mun sydämen
Doris, Doris
Tuo se pois, takaisin, sydäntäni vielä tarvitsen

Mä Doriksen brunssiin hain, ihan leikilläni vain
koska Doris oli laihan näköinen
Minun piti syödä, mutta Doris söikin minut
ja hetken aikaa olin illallinen

Mut ennen kun mä huomasinkaan
Doris oli täynnä
hän sydämeni mukaan otti
ja rintaan jätti reiän viiltävän

Doris, Doris
Sä söit mun sydämen
Doris, Doris
Tuo se pois, takasin, sydäntäni vielä tarvitsen

Oi Doris, Doris
Sä söit mun sydämen
Doris, Doris
Tuo se pois, takasin, sydäntäni vielä tarvitsen

“I do wish we could chat longer, but I'm having an old friend for dinner. Bye.”
-Hannibal Lecter

Where can I sign up?

Taistelen sen puolesta, että siihen oranssiin limaan pakatut elintarvikkeet poistuisivat markkinoilta.
-ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila valmiiksi marinoiduista broileri- ja possusuikaleista

Erittäin hienoa, että joku viimeinkin sanoo edes jotain tästä gastronomisesta rikoksesta. Nuutila on Suomen etsivä Robert Thorn.

Ihana tipunen

Tätä reseptiä on kehitetty muutamankin ihmisen toimesta vuosia, siitä on väitelty ja julkaistukin se on parissa paikassa. Tässä se nyt kuitenkin on tuoreimpana ja entistä ehompana versiona kaikille grilli-hulluille tulen palvojille kesäriemua tuottamaan.

El Pollo Diablo from India

-----------------------------------
-6 kpl broilerin rintafileitä
-yksi sitruuna
-ripaus suolaa
-kuivattuja Piripiri-chilipalkoja

Leikkaa kanan rintafileisiin viiltoja tai pilko ne isoiksi paloiksi ja laita ne kulhoon. Ripottele päälle hieman suolaa. Ota reilu kämmenellinen piripiri-palkoja, murskaa ne, sekoita sitruunan mehuun ja kaada lihojen päälle. Sekoita. Jätä lihat sitruunamehuun noin 20 minuutiksi, jonka aikana voit valmistaa marinadin.

Marinadi:
-2-3 dl maustamatonta jogurttia
-3 suurta valkosipulia murskattuna
-paljon makeaa chilikastiketta, sweet chilli sauce
-chopattua inkivääriä
-kunnon kourallinen tuoretta minttusilppua

Chiliä voit rohkeasti lisätä myös marinadiin. Hyvää on esimerkiksi pari lusikallista Rajahia. Määrä saattaa kuulostaa liialliselta mutta ei ole.

Sekoita ainekset keskenään huolellisesti. Laitan marinadi ja lihanpalat astiaan ja sekoita. Muovinen paistopussi sopii marinointiin hyvin, mutta kannellinen kulho kelpaa myös. Anna marinoitua suunnilleen 24 tuntia mutta ei paljoa yli vuorokautta. Sekoittele pari kertaa marinoinnin aikana.

Seivästä fileet grillitikkuihin tai asettele ritilälle ja grillaa kovassa kuumuudessa. Uunipaisto sopii myös ja lämpötilan tulisi olla yli 250 astetta. Pinta saa paahtua ja jopa hieman hiiltyä. Älä lisää marinadia paistovaiheessa. Liha on erittäin mureaa, joten varo etteivät herkkusi putoa grilliin

Tarjoile kuumana. Loistavaa grillattujen kasvisten kanssa. Esimerkiksi vihannespaprikat, tomaatit ja punasipulit sopivat hyvin. Riisikin toimii.

Makujen maailmassa

HK:n Potku-pyöryköitä tituleerataan mainoskampanjassa ”sopivasti tulisiksi” ja ”ei täysin mauttomiksi”. Tämän puolityhjän, miedosti roskikselle tuoksahtavan pahvitölkin sisällön ehdottomasti maukkain osa on sen mukana tuleva pieni muovinen haarukka.