lauantai 24. tammikuuta 2009

Hetki historiaa

Poliittisen kansalaiskeskustelun kärki on siirtynyt internettiin sillä tasolla, että valtakuntamme vaikutusvaltaisimmat päivä-ja iltapäivälehdet uutisoivat sen tapahtumista tämän tästä. Mikä siis on www-zeitgeist?

Kokoomuksen ja sitä tukevan suomalaisen internet-äärioikeiston huikein temppu on ollut 50-80-lukujen historian uudelleen kirjoittaminen.

Puhutaan "pysähtyneisyyden ajasta" tai "Brezhneviläisestä ajasta" sekä "suomettumisesta" ja jopa "Stasi DDR:stä". Varsinkin nuorelle polvelle on onnistuttu luomaan täysin käsittämätön kuva hyvinvointivaltion historiasta ja siitä mitä sen tarjoamat edut tavalliselle kansalaiselle aikanaan merkitsivät.

Se ettei ketä tahansa voida mielivaltaisesti irtisanoa koska tahansa on nykyään kommunismia. Se, että joku haluaa järjestön kautta ajaa omia etujaan, on nyt kommunismia, mikäli kyseessä on palkkatyön tekijä. EK siis ei ole kommunismia.

Ylipäänsä kaikki mahdolliset valtion tarjoamat hyvinvointipalvelut ovat kommunismia vaikka maamme pienuuden takia niiden yksityistäminen on johtanut automaattisesti paikallisen monopolin syntymiseen ja kohonneisiin kustannuksiin.

Historia kulkee toistuvissa sykleissä ja nyt elämme uudelleen Suomen 30-lukua. Jopa IKL on perustettu uudelleen ja tällä kertaa sen nimi on Suomen Sisu.

Allekirjoittanutta on jo pidempään tympinyt tämän "vastakkain asettelun aika on ohi" uusoikeiston jälleen lanseeraama sisällissodan aikainen retoriikka "punikkeineen". Äimistelin ensin miksi joku viitsii kaivella kohta 100 vuotta vanhoja luita, mutta sitten ymmärsin, että näiden nimittelyiden tarjoama arvomaailma on tarkoitettu nuoremmille äänestäjille. Niille joiden poliittinen muisti alkaa 90-luvun lamasta.

Nyt meillä on kokonainen sukupolvi oman elämänsä sankareita, jotka joutuessaan vapaasti riehuvien markkinavoimien uhreiksi kykenevät näkemään syyn epäonnistumiseen ainoastaan itsessään - sitä saa mitä tilaa. Seurauksena esimerkiksi perhemurhien kasvu, joka heikkona signaalina on jäävuoren huippu yleisestä pahasta olosta.

Huvittavaa on, että ristiriita imagon ja todellisuuden välillä on niin murskaava. Uudessa oman onnensa seppien Suomessa pienyrittäjät kituuttavat palkansaajien kanssa samalla ansiotasolla. Valtion tarjoamat etuisuudet ja elvytystoimet eivät heihin kohdistu. Yhtenä esimerkkinä sunnuntai aukiolojen läpijunttaus, joka kauppakeskuksissa kojujaan pitäviltä tulee viemään sen viikon ainoan vapaapäivän.

Vasemmiston olisi syytä ottaa takaisin oma nimensä ja niin tehdessään sen olisi syytä tarkastella huolella sitä karikatyyriä, jonka oikeisto siitä on piirtänyt. Jos mietimme mitkä asiat nykyisen uusoikeiston mielestä ovat merkki "vasuriudesta" niin luetteloon tulevat mm. huoli ilmaston muutoksesta, huoli pienituloisista, halu valvoa globaalin rahan liikkeittä, halu pitää huolta irtisanomissuojasta ja työntekijän oikeuksista, huoli työttömistä jne.

Nämähän ovat jumalauta hienoja asioita jokaiselle, jolla ei vielä ole omaa 50000 euron osakesalkkua. Ja meitä on PALJON. Kokoomuksen ja sen netissä vaikuttavien äärioikeistolaisten lakeijoiden eli Suomen Sisun (=IKL) määritelmien mukaisesti minäkin olen "vasuri".

Siitä voi olla halvatun ylpeä.

perjantai 23. tammikuuta 2009

Lama yllättää 16 vuoden välein

30-luvun lama tunnetaan kaikkien taloudellisten taantumien isoäitinä. 16 vuotta eteenpäin ja olemme keskellä sen osittain aiheuttamaa Toista Maailmansotaa vuodessa 1944. Silloin eivät normaalit talouden lait toimineet alkuunkaan. Seuraavaksi saavumme vuoteen 1960 ja voimme ihastella suursodan tuhkasta lannoitteensa saanutta historian pisintä yhtämittaisesti jatkuvaa nousukautta. Hypätessämme jälleen 16 vuotta saavumme vuoteen 1976 ja lama on Suomessa pahimmillaan. Vuonna 1992 IT-kupla puhkeaa varoittamatta. Uusin lamamme yllättää kaikki jälleen 16 vuoden kuluttua 2008.

Matematiikka on yksinkertaista. Seuraavan kerran maailman talous romahtaa yllättäen kaikki vuonna 2024.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Ojennan auttavan käteni

Valtakuntamme toisen sitoutumattoman iltapäivälehden logo on auttamattomasti vanhentunut eikä heijastele lehden toimituksellista linjaa enää mitenkään. Niinpä Plerttu on ojentanut auttavan kätensä ja päivittänyt sen graafisen ulkoasun paremmin nykypäivään sopivaksi.

Kuvaa klikkaamalla Petri Hakala saa valmiin aihioni suuremmassa koossa ja voi halutessaan liittää sen suoraan webbi-leiskaan.

Ystävällisenä miehenä tarjoan tämän päivityksen ilmaiseksi.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Kalakapina Vantaalla

Vantaalla 13-vuotias poikalapsi on kouluruokailussa ottanut lautaselleen NELJÄ kalapalaa sallitun KOLMEN asemesta. Ei siis neljää kalapuikkoa vaan neljä kalan palaa. Tämän tärkeän yksityiskohdan tiedän, koska Vantaan kaupungin edustaja on erikseen välikohtauksen vakavuutta alleviivatakseen sen Helsingin Sanomissa ilmoittanut: "Kolmen kalapalan yhteispaino on 150 grammaa. Kolme kalapuikkoa olisi painanut puolet vähemmän."

Poika ei keittäjän pyynnöistä huolimatta suostunut palauttamaan ottamaansa ylimääräistä ruokaa. Syntyi panttivankitilanne, jossa tämä 13-vuotias pikku terroristi piti laittomasti hallussaan koululle kuuluvaa omaisuutta. Paikalle hälytettiin opettajia, mutta käydyt neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Tilanne muutti uhkaavaksi kun edes koulukuraattori ei onnistunut saamaan aikaan sopimusta väärälle lautaselle eksyneen merenelävän kohtalosta.

Mitä opettajat, rehtori ja kuraattori voivat tällaisessa tilanteessa tehdä? Aivan. He soittivat paikalle poliisin.

Tyydyn toteamaan seuraavaa: miten lapsilta voidaan odottaa vastuullista käytöstä jos yksikään aikuinen ei missään tilanteessa ikinä halua ottaa vastuuta mistään? Siitä tässä nimittäin on kysymys.

Kaikesta huolimatta on oltava todella iloinen talven vähälumisuudesta. Mikäli Vantaankosken yläasteella tässä tulehtuneessa tilanteessa sattuisi syttymään lumisota, niin sen lopettamiseen tarvittaisiin vähintään Karhukoplaa.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Money talks

Kun sekä Helsingin Sanomat, Iltalehti että Iltasanomat julkaisevat samana päivänä jutun, jossa identtisellä ilmaisulla kerrotaan ”Kokoomuksen repivän eroa muihin puolueisiin", sitä tulee rypistäneeksi kulmiaan hämmästyksestä.

Kuinka kummassa kolmen poliittisesti riippumattoman valtalehden toimittajat ovat päätyneet yhtä aikaa käyttämään näinkin värikästä ilmaisua..?