Tämä hypoteesi on yksi selityksistä sille miksi havaitsemme universumissamme niin paljon järjestystä. Termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan universumin entropia eli epäjärjestys voi ainoastaan kasvaa. Tästä vääjäämättömästä kaaoksen kasvusta johtuen havaitussa maailmankaikkeudessa on liikaa lyhytaikaista järjestystä ja liian vähän ikuista entropiaa. Miksi?
Ludwig Boltzmann ehdotti, että me ja meidän matalaentropinen maailmamme on korkean entropian tason rajattoman ja ikuisen universumin satunnaista huojuntaa – pyörteitä entropiassa. Tavallisin huojunta on luonnollisesti hyvin pienessä mittakaavassa ja synnyttää ainoastaan hyvin pieniä järjestäytyneitä kokonaisuuksia. Suuremmat kokonaisuudet ovat harvinaisempia ja hyvin suuret (kuten järjestäytynyt maailmankaikkeus) likimain mahdottomia. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma koska aikaa ja tilaa on käytössä rajattomasti. Havaitsemme tämän hyvin epätodennäköisen maailman koska hyvin epätodennäköisiä olosuhteita tarvitaan, jotta voisimme olla sitä havainnoimassa.
Tästä seuraa ajatus Boltzmannin aivoista: kaaoksen satunnaisesta huojunnasta syntynyt maailmankaikkeus, jossa on monia itsetietoisia olentoja, on paljon epätodennäköisempi kuin yksittäinen kaaoksen huojunnasta syntynyt itsetietoinen mieli. Jokaista monia tietoisuuksia sisältävää universumia kohti on oltava lukemattomia kaaoksen pyörteilystä sattumalta rakentuneita, yksittäisiä mieliä keskellä ei mitään.
On siis huomattavasti todennäköisempää, että kaaoksen stokastinen huojunta on synnyttänyt yksittäiset aivot väärine muistoineen ja kuvitelmineen muista elävistä olennoista kuin, että todella olisi syntynyt niin monimutkainen järjestelmä kokonaisuudessaan. Näin ollen minäkin olen mitä ilmeisimmin keskellä ei mitään hourivien Boltzmannin aivojen kuumeista unta.
Tunne vastuusi. Viime aikojen mystiset mehiläiskadot ympäri maailmaa ovat selvä merkki alkavasta galaktisesta dementiastasi. Voisitko nyt keskittyä hieman, että saan kuvittelemaasi teeheni kuvittelemaasi hunajaa jatkossakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti