Radiokanava 2: ”Jos mul ois mämmiä, niin määkin söisin mun kaa…”
Radiokanava 3: ”Joo, joku ei kuulemma mämmistä pidä, mutta kateudestahan siinä aina on kyse.”
Iltapäivälehden lööppi: ”Suomalaiset hurmioituivat juhannusmämmistä!”
En ole koskaan varsinaisesti pitänyt mämmistä. Olen sitä silloin tällöin lusikallisen maistanut, mutta puistatus tulee joka kerta. Jälkiruokana mämmi on keskinkertainen tuote ankeammilta ajoilta. Toisaalta jos joku haluaa mämmiä syödä niin siitä vaan. Suhteeni mämmiin on ollut etäinen ja piittaamaton.
Milloin siis aloin vihata mämmiä?
Se ei tapahtunut vielä siinä vaiheessa kun sosiaalinen ja virallinen media täyttyi mämmiä ylistävästä hehkutuksesta. Aloin tuntea joitakin epämääräisiä vihan tunteita mämmin suhteen vasta kun työpaikkani radio alkoi suoltaa mämmiuutisia ja mämmimusiikkia parhaimmillaan viisi kertaa tunnissa. Kyllä. Olen laskenut.
Ja sitten se tapahtui.
Työkaveri: ”Toin teille kaikille tuokkoset mämmiä. Näillä tsempataan firma nousuun!”
Tämä riitti. Nyt minä VIHAAN mämmiä.
Mämmi on jumalauta puhdasta keskinkertaisuutta ja tässä maassa on nyt todellakin keskinkertaisuus se kaikkein suurin megatrendi. Nöyrästi ja oikealla asenteella kun tätä fantastista keskinkertaisuutta tarjoaa, on luovuuden multihuipentuma. Kukaan ei ole ärsyttävällä lahjakkuudellaan kenenkään yläpuolella vaan yleisö voi katsoa itse nostavansa mukavan keskinkertaisen mämmin ruokalistojen huipulle ja siksi kokea jotenkin olevansa osa voittoon johtavaa prosessia. Sama ilmiö jyrää niin suomalaisessa politiikassa kuin liike-elämässäkin.
Politiikan puolella liiat ansiot ja asiapuhe ovat pelkästään haitallisia uralle. Tärkeää on olla mukava, edustava ja hyvin käyttäytyvä eli määritelmällisesti hajuton ja mauton keskinkertaisuus. Edes poliittinen oppositio ei tästä säännöstä poikkea. Siellä pärjätään olemalla huonosti käyttäytyviä ja/tai haisevia keskinkertaisuuksia.
Jos onnistuu olemaan täydellisen keskinkertainen, on palkintona paljon rahaa ja kuten tunnettua raha ei voi olla väärässä. Satu "Keisarin uudet vaatteet" kertookin vuonna 2014 ainoastaan sen kateellisen ja huonosti käyttäytyvän lapsen epämusikaalisuudesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti