keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kykenenkö enää ikinä ironiaan?


"Kun kirjoitan jonkun mielipiteen, teen sen siten, että otan vastakkaisen mielipiteen, ja sitten kirjoitan siitä typerän, huonosti perustellun, vastenmielisen ja äärimmäisyyksiin menevän artikkelin. ... Joskus tosin kirjoittelen vammaisia mielipiteitä vaikka en piittaa koko asiasta pätkääkään suuntaan tai toiseen."

-Niilo Paasivirta "Oikeat mielipiteet" sivustostaan

Pelkään saaneeni pysyvän hermostollisen vaurion.  

Teuvo Hakkarainen, tuo Arkadianmäen Homer Simpson, on Suomen Eduskunnassa kirjallisessa kysymyksessään protestoinut tulevien Tom of Finland-postimerkkien olevan antisemitistisiä koska kuvan homopoliisilla on päässään ”Natsi-Saksasta tuttu upseerin koppalakki, jonka kokardina on rienaava Daavidin tähti”.

Kyseinen perustelu Hakkaraisen kyselyssä on suora lainaus 17.4. julkaistusta tekstistä mm. fundamentalistikristittyjä parodioivalta huumorisivustolta nimeltään Oikeat Mielipiteet

Voimme vain kuvitella miten Teuvo on homomerkkejä ahkerasti googlatessaan päätynyt pahaa-aavistamatta tälle hupisivustolle ja hihkunut riemusta: ”Kiitos Jeebus!!! Nyt kaatuu peppumerkki. Tätä ne eivät ottaneet huomioon.”

Siihen nähden, että perussuomalaiset ovat läpi lausuntojensa synnyttämien mediakohujen vedonneet jatkuvasti ironiaan on ironian taso nyt kasvanut täysin sietämättömäksi. Joko Hakkarainen erehtyi pitämään parodiaa omana ajattelunaan tai sitten Hakkaraisen tapa ajatella on ajattelun parodiaa. Päästäni taisi kärähtää ironiahermo. Ainakin se tuntuu turralta ja tuoksahtaa miedosti palaneelta piirilevyltä. 

Jos olisin Teuvon kelkkaan lähtenyt kansanedustaja Mika Niikko, menisin vähäksi aikaa kellariin pohtimaan kenen ideoita kannattaa lähteä tukemaan.

Kokardi ja hattu ovat tietenkin tyylitelty versio amerikkalaisen poliisin asusteesta. Sen kaikki muut paitsi Teuvo jo tiesivätkin

tiistai 1. huhtikuuta 2014

1.4.2007

Only once in your life, I truly believe, you find someone who can completely turn your world around. You tell them things that you’ve never shared with another soul and they absorb everything you say and actually want to hear more. You share hopes for the future, dreams that will never come true, goals that were never achieved and the many disappointments life has thrown at you. When something wonderful happens, you can’t wait to tell them about it, knowing they will share in your excitement. They are not embarrassed to cry with you when you are hurting or laugh with you when you make a fool of yourself.
-Bob Marley