Poltin eilen savukkeen koska katsoin ansainneeni sen. Halusin tehdä jotain itsetuhoista ja typerää. Kokemus oli kammottava. Tulin pahoinvoivaksi ja päänsärkyiseksi. Kurkkuuni sattui. Nyt vastenmielinen haju ei tunnu lähtevän käsistäni millään vaikka olen pessyt ne muutaman kerran ja käynyt suihkussa. Ehkä ostan kaupasta jotain yrttiä ja hieroskelen itseäni sillä...Tupakointi on aivan liian hirveä ja kammottava rangaistus kenelle tahansa. Ensi kerralla lyön vasaralla sormeeni tai astun naulaan.
Ilokseni äänessäni tuntuva uusi voima ja rouheus eivät kärsineet tästä eläinkokeesta.
On lievästi oksettavaa ajatella, että olen joskus polttanut tupakkaa useamman askin päivässä. En ihmettele miksi tupakointi alkoi tuntua epämiellyttävältä velvollisuudelta paljon ennen varsinaista lopettamispäätöstä. Pikku pahe oli muuttunut kemiallisesti ylläpidetyksi pakkoneuroosiksi niinkuin tarkoitus onkin. Tupakkateollisuudella on tuote, joka alun esittelyn jälkeen myy itsensä - nikotiinikoukku tönii kevyesti, mutta määrätietoisesti asiakasta kohti seuraavaa savuketta koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.
Vakituinen tupakointi on pakonomaista käytöstä kuten lakkaamaton käsien pesu tai palaaminen kymmenen kertaa tarkastamaan onko ulko-ovi lukossa. Meille myydään neuroosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti