torstai 4. tammikuuta 2007

Surullinen tapaus, sellaista on vapaus (päivä 21)

Just as the blind cannot enjoy the sun,
so too the shades I saw before me here
the light of Heaven denies its' radiance:

The eyelids of these shades had been sewn shut
with iron threads, like falcons newly caught,
whose eyes we stitch to tame their restlessness.

En puhu lopettamisesta ellei siitä suoraan kysytä. En ala yskiä raastavasti kun joku sytyttää seurassani savukkeen. En pidä palopuheita tupakoinnin vaaroista. Tästä huolimatta päätökseni olla polttamatta savukkeita tuntuu olevan joillekin kuin se kuuluisa haava suussa, jota on pakko palata nypeltämään kielellä. Erityisesti tupakointia harjoittavien kognitiivisilta kyvyiltään aavistuksen vajaiden ihmisten reaktiot ovat mielenkiintoisia eikä voi välttyä vaikutelmalta, että eräät heistä olisivat varsin tyytyväisiä mikäli aloittaisin tupakoinnin uudelleen.

Haluaisin tässä nyt kommentoida ja vastata muutamiin tupakointia harjoittavien peruskysymyksiin.

Tupakoinnin katselu ei ole minulle "itseni kiduttamista". En ole lopettanut tupakointia rangaistakseni itseäni vaan voidakseni paremmin. Tupakoinnin katselu synnyttää minussa lähinnä saman tunteen kuin kerta toisensa jälkeen samaan haravaan astuvan ihmisen toiminnan seuraaminen - olen iloinen ettei minun ole enää pakko tehdä sitä.

Olut maistuu paremmalta ilman savukkeita. Siis hyvä olut. Tupakan kanssa voit yhtä hyvin juoda vaikka viileää pissaa.

Minulla ei ole ollut mitenkään erityisen vaikeaa. Olen nyt ymmärtänyt, että tämän ymmärtäminen tai uskominen on käytännössä mahdotonta erityisesti aiemmin mainitsemalleni ihmisryhmälle. Siksi urheuttani päivitellään ja tuhansien kemikaalien palamistuotteita orjuudessaan keuhkoihinsa imeskelevät Homo Sapiens-eläinlajin edustajat katselevat minua myötätuntoaan tuhlaten.

Ei kommentteja: