Aaaaaaaah, kakkaa..!

Sluuuuuuuurph!!! Pepusta, nenästä, korvasta ja hieman suustakin imeytyi keuhkorakkuloiden pohjaan asti nikotiinia, häkää, amiineja, nitrosoamiineja, asetonia, metalleja kuten kadmiumia sekä arsenikkia ja noin 4000 muuta kemikaalia. Sluuuuuuuurph!!! Tärisevällä nautinnolla, jota vain omaa kakkaansa rauhassa lotkimaan päässyt koira voi tuntea livahdettuaan kulman taakse äsken tehdyn lämpimänä höyryävän herkkupalan luo. Sloktsloktslokt. Lurps.

Niin. Se oli viime lauantai ja ns. retkahdus eli suunnilleen askillinen tupakkaa alkoholilla kuorrutettuna.

Aionko nyt harjoittaa tässä jonkinlaista itseruoskintaa teidän ja itseni sadomasokistiseksi riemuksi? En. Uskokaa pois - mitä kännimokiin tulee, hieman mustunut sieluni olisi valkoinen kuin lähestyvän matkustajakoneen ohjaamon lasiin litistynyttä kärpästä toimistonsa ikkunasta katselevan amerikkalaisen toimitusjohtajan naama, jos tämä olisi edes keskipaha sellainen.

Aionko aloittaa tupakoinnin nyt uudelleen? En. Kaiken tämän perkeleen vaivan jälkeen en todellakaan. Olen siihen aivan liian laiska. Sen sijaan tupakoimattomuuden tuoma karmea hyveellisyyden leima on nyt tupruteltu pois. Olen jälleen puhdas paheellisuudessani. Eikä minun ole edelleenkään pakko aloittaa tupakointia uudelleen.

Myös ne ihmiset, joille tupakoimattomuus yleensä tai minun tupakoimattomuuteni erityisesti aiheutti jonkinlaista henkistä tuskaa voivat nyt paremmin. He voivat edelleen ajatella loogisen absurdisti ettei syytä lopettamiseen ole koska se-ja-se sortui taas tupakoimaan. Heille sanon: joka toinen teistä tulee 100% varmuudella toivomaan lopettaneensa ajoissa.

Kyllähän me kaikki kuolemme, mutta puolet kroonisista tupakoitsijoista kuolee tupakkaan. Voitte hymyillä ja sanoa tietävänne sen, mutta ette te Tiedä sitä. Te ette Tiedä edes kuolevanne jonain päivänä, joten ei kannataisi kirjoitella karmisia shekkejä summille, joissa ykkösen perään tulevia nollia ette kykene laskemaan.

En siis ole tuon 27.1.2007 lauantain jälkeen jatkanut tupakointia. Älkää tekään jatkako.

Termiin "tupakkalakko" muuten palaan vielä.

Hyvää huomenta! (päivä 41)

Tiedättekö sellaiset aamut, joina heti herättyään tahtoisi työntää päänsä läpi olohuoneen ikkunasta ja sotkea alakerran naapurin parveke omalla DNA:llaan? On saanut mennä nukkumaan maha täynnä lämpöistä happoa ja aamulla huomaa sen syöneen reiän rintakehään ja valuneen patjalle.

Sellaisina aamuina sitä tuntee olevansa kosmoksen erityishuomion kohteena ja niinhän sitä onkin. Ainoastaan sellaisena aamuna on täysin loogista, että kännykkään on yöllä tullut tekstiviesti:

"TUPAKKAA . ET PÄÄSE KARKUUN, ME TAPAAMME PIAN, ODOTAN %AIKAA ON. TUPAKKA."

Salvifici Doloris (päivä 40)

Minä näin miten hän juoksi kohti ylivoimaista vihollista ostaakseen minulle aikaa paeta. Satojen tuhansien uusien savukkeiden paljastetut filtterit odottivat hänen pikkuisia hengityselimiään kuin kylmässä kevätauringossa paljastetut armottomasti välkkyvät dai-katanat. Murheeseeni sekoittui hienoista ylpeyttä - monet niistä eivät jäisi kertomaan tästä taistelusta.

Voi Nainen! Annoit suurimman lahjan: uhrasit keuhkosi ja hajuaistisi parisuhteemme puolesta.

Ei kun vakavasti. Vuosia sitten lennolla Chicagoon kymmenennen matkustustunnin kohdalla aloin kyselemään lentoemolta voisinko poistua ulos tupakalle. Varmaankin tupakoinnin voi kaksi hyvin paljon aikaa keskenään viettävää ihmistä lopettaa samanaikaisesti, mutta emme me. Meissä yhdistyy riittävästi puhdasta mustaa auringonpaistetta nikotiiniaddiktin aivoihin tavalla, joka saisi ydinsiilossa työkseen päivystävän kaverin hapuilemaan Sitä Punaista Nappulaa pelkästään koska tuli on loppu.

Pienten söpöjen karvaisten eläinten suojelemiseksi ja kansallisen turvallisuuden takia emme siis voi paeta tästä vankilasta yhtä aikaa. Minä odotan sinua rakkahain!

Joskus sitä tippuu rattailta (päivä 35/1)

Retkahdus ymmärretään usein väärin. Retkahtaminen on hyvin tavallista ja se on osa riippuvuuden sairautta.

Tavallisesti relapsilla eli retkahduksella tarkoitetaan sitä, että otetaan ryyppy, poltetaan tupakka tai nautitaan huumetta raittiin jakson jälkeen. Tosiasiassa kyseessä ei ole pelkästään tämä tapahtuma vaan kehitys alkaa paljon aikaisemmin. Relapsi on prosessi, joka luo asteittain ylivoimaisen tarpeen käyttää ainetta.

Riippuvuus on sairautena monitahoinen ja itseään vahvistava. Se vahingoittaa ihmistä kun tämä käyttää riippuvuutta aiheuttavaa ainetta. Tämä on sairauden helpoimmin havaittava ja ilmeisin osa.

Toinen osa sairautta aktivoituu kun henkilö ponnistelee irtautuakseen. Toisin sanoen, kun aineesta riippuvainen pidättäytyy aineesta, hän kohtaa uusia ongelmia. Joukko fyysisiä ja psyykkisiä voimia aktivoituu. Paheensa lopettaneet menettävät kontrollin ajatustoimintoihinsa, arvostelukykyynsä ja tunnereaktioihinsa. Vaikkakin nämä tilat ovat tavallisia ja häviävät ajan myötä, riippuvainen henkilö on usein tietämätön niistä ja on sen vuoksi altis niille.

Koska retkahdus ei ole harvinainen kerran tai useammin eri toipumisen vaiheissa, retkahtamisen ja toipumisen tulisi nähdä tapahtuvan rinnakkain. Toisin sanoen relapsi ja toipuminen tulisi nähdä saman kehityksen eri puolina.

Retkahduksen "kaavan" muovaavat yksilön asenteet, arvot ja ajatusrakennelmat. Nämä prosessit tapahtuvat henkilön mielessä. Jos henkilö pyrkii tietoisuutteen ongelmista, joita hän luultavasti kohtaa tupakoimattomuuuden aikana, hän kykenee tunnistamaan ne ja tietoisesti havaitsemaan relapsin dynamiikan vähittäisen alun. Tämä tulisi tehdä jo ennen kuin todella kohtaa lopettamiseen liittyvät ongelmat.

(Alkuperäinen teksti, josta tämän kertainen kirjoitukseni on vapaasti muokattu Matti Rossi: Ihminen ja alkoholi)

Ceterum censeo alkoholia ei pidä nauttiman Zybanin kanssa. Z + A on petollinen yhdistelmä ja helppo tapa tehdä itselleen jekkudrinkki. Usko vanhaa sillä vanha tietää.

Everybody hates me because I'm paranoid (päivä 33)

"I feel thin - sort of stretched, like butter scraped over too much bread."
-Bilbo

Eilisestä alkaen vähennän Zyban-annoksen puoleen eli yhteen tablettiin päivässä. Tupakoimattomuuden jatkaminen onnistuu nyt selkeästi vähäisemmällä bupropionihydrokloridi-pitoisuudella plasmassa. Sen lisäksi oloni on jo pidempään ollut kuin pitkähäntäisellä kissalla keinutuolinäyttelyssä.

Nainen on pidellyt nilkastani kiinni, joten en ole leijunut aivan planeetta Skitsolle asti, mutta ei tämmöistä henkistä hammassärkyä jaksa enempää kuin on pakko.

Annoksen puolittamisen positiiviset vaikutukset tuntuivat jo eilen. Lakkasin ravaamasta ympäriinsä reisiäni naputellen, olin oikealla tavalla tietoisempi ympäristöstäni jo kello 18 aikoihin ja epämääräinen pahaolo poistui kokonaan iltaan mennessä. Nukuin hyvin. Mieleni ei ole alkanut tehdä tupakkaa missään vaiheessa.

Sivuvaikutuksista huolimatta suosittelen edelleen Zybania jokaiselle, joka on yrittänyt tupakoinnin lopettamista muilla keinoilla ja epäonnistunut. Bupropionihydrokloridi on tällä hetkellä tehokkainta tupakasta vieroittamiseen saatavaa kemikaalia maailmassa (ellei oteta lukuun pallokalan myrkkyä, joka toimii 100% tapauksista). Sen lisäksi Zyban tarjoaa moraalisesti hyväksytyn mahdollisuuden kokeilla pikku trippailua mikäli tuntuu siltä, että se jäi vähemmän hurjassa keskiluokkaisessa nuoruudessa tekemättä...

Testattu eläimillä (päivä 29)

Poltin eilen savukkeen koska katsoin ansainneeni sen. Halusin tehdä jotain itsetuhoista ja typerää. Kokemus oli kammottava. Tulin pahoinvoivaksi ja päänsärkyiseksi. Kurkkuuni sattui. Nyt vastenmielinen haju ei tunnu lähtevän käsistäni millään vaikka olen pessyt ne muutaman kerran ja käynyt suihkussa. Ehkä ostan kaupasta jotain yrttiä ja hieroskelen itseäni sillä...

Tupakointi on aivan liian hirveä ja kammottava rangaistus kenelle tahansa. Ensi kerralla lyön vasaralla sormeeni tai astun naulaan.

Ilokseni äänessäni tuntuva uusi voima ja rouheus eivät kärsineet tästä eläinkokeesta.

On lievästi oksettavaa ajatella, että olen joskus polttanut tupakkaa useamman askin päivässä. En ihmettele miksi tupakointi alkoi tuntua epämiellyttävältä velvollisuudelta paljon ennen varsinaista lopettamispäätöstä. Pikku pahe oli muuttunut kemiallisesti ylläpidetyksi pakkoneuroosiksi niinkuin tarkoitus onkin. Tupakkateollisuudella on tuote, joka alun esittelyn jälkeen myy itsensä - nikotiinikoukku tönii kevyesti, mutta määrätietoisesti asiakasta kohti seuraavaa savuketta koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.

Vakituinen tupakointi on pakonomaista käytöstä kuten lakkaamaton käsien pesu tai palaaminen kymmenen kertaa tarkastamaan onko ulko-ovi lukossa. Meille myydään neuroosi.

Labhair mé le gach dá raibh ann (päivä 28)

tuntea toivoa
luottaa asioiden sujumiseen
pysyä avoimena
päästä irti huolesta tai surusta
elää ilossa
tuntea olevansa suojeltu ja rakastettu
saavuttaa viattomuus
uskoa

tuntea toivottomuutta
uskoa pahinta
joutua epätoivoon
menettää uskonsa
nähdä kylmä maailma
ajatella negatiivisesti
nähdä synkkä tulevaisuus
epäillä

Alaston lounas (päivä 26)

Olen tässä pohdiskellut, että mitähän sitä tulee syötyä aamiaiseksi. Pienen intensiivi-itseopiskelutuokion jälkeen voin nyt kertoa pari mielenkiintoista nippelitietoa Zybanista ja sen vaikuttavasta aineesta bupropionihydrokloridista.

Bupropionihydrokloridi syntetisoitiin ensimmäisenä Burroughs Researchin (heh) toimesta vuonna 1966. Bupropionihydrokloridi, toisin kuin SSRI-lääkkeet, on stimulantti. Se on rakenteeltaan samanlainen kuin fenetyyliamiinit eli kansankielellä sitä voidaan kutsua amfetamiinin salonkikelpoiseksi velipuoleksi. Huumetestissä Zyban ja sen masennuksen hoitoon tarkoitettu rinnakkaisvalmiste Wellbutrin antavat positiivisen tuloksen amfetamiinista.

Yksi tämän lääkeaineen sivuvaikutuksista on seksuaalisen tyydytyksen lisääntyminen. Bupropionihydrokloridi (toisin kuin SSRI-lääkkeet) ei heikennä libidoa vaan vahvistaa sitä. Pieniä määriä sitä tai amfetamiinia annetaan potilaille joilla on SSRI-lääkityksestä aiheutuneita seksiongelmia.

Kuten muutkin stimulantit bupropionihydrokloridi saattaa pahentaa tai jopa aiheuttaa hallusinaatioita, vainoharhaa ja tuntemuksia vainon kohteeksi joutumisesta. Jotkut joutuvat lopettamaan lääkeaineen nauttimisen voimakkaasti lisääntyneen aggressiivisuuden takia.

Hmmm… jos siis aikoinaan tupakointia aloitellessani kaipasin pahan jätkän statusta, niin täytyy todeta, että aika kevyttä se silloin oli verrattuna tähän lopettamisen tuomaan sex, drugs and rock’n’roll meininkiin.

Surullinen tapaus, sellaista on vapaus (päivä 21)

Just as the blind cannot enjoy the sun,

so too the shades I saw before me here

the light of Heaven denies its' radiance:

The eyelids of these shades had been sewn shut

with iron threads, like falcons newly caught,

whose eyes we stitch to tame their restlessness.

En puhu lopettamisesta ellei siitä suoraan kysytä. En ala yskiä raastavasti kun joku sytyttää seurassani savukkeen. En pidä palopuheita tupakoinnin vaaroista. Tästä huolimatta päätökseni olla polttamatta savukkeita tuntuu olevan joillekin kuin se kuuluisa haava suussa, jota on pakko palata nypeltämään kielellä. Erityisesti tupakointia harjoittavien kognitiivisilta kyvyiltään aavistuksen vajaiden ihmisten reaktiot ovat mielenkiintoisia eikä voi välttyä vaikutelmalta, että eräät heistä olisivat varsin tyytyväisiä mikäli aloittaisin tupakoinnin uudelleen.

Haluaisin tässä nyt kommentoida ja vastata muutamiin tupakointia harjoittavien peruskysymyksiin.

Tupakoinnin katselu ei ole minulle "itseni kiduttamista". En ole lopettanut tupakointia rangaistakseni itseäni vaan voidakseni paremmin. Tupakoinnin katselu synnyttää minussa lähinnä saman tunteen kuin kerta toisensa jälkeen samaan haravaan astuvan ihmisen toiminnan seuraaminen - olen iloinen ettei minun ole enää pakko tehdä sitä.

Olut maistuu paremmalta ilman savukkeita. Siis hyvä olut. Tupakan kanssa voit yhtä hyvin juoda vaikka viileää pissaa.

Minulla ei ole ollut mitenkään erityisen vaikeaa. Olen nyt ymmärtänyt, että tämän ymmärtäminen tai uskominen on käytännössä mahdotonta erityisesti aiemmin mainitsemalleni ihmisryhmälle. Siksi urheuttani päivitellään ja tuhansien kemikaalien palamistuotteita orjuudessaan keuhkoihinsa imeskelevät Homo Sapiens-eläinlajin edustajat katselevat minua myötätuntoaan tuhlaten.