Kaikkihan sen tietää

Alkuräjähdys ja Maailmankaikkeuden synty tuppaavat nykyviisauden mukaan olemaan itsestäänselvyyksiä ihan kaikille. Ensin oli äärimmäisen kuuma ja tiheä piste, joka sitten räjähti ja alkoi kasvaa suunnattomalla nopeudella. Syntyi tähtiä, planeettoja, aurinkokuntia ja galakseja. Lopulta sitten apina otti banaanin suusta ja tuli alas puusta ja nyt minä kirjoitan tässä tätä tekstiä Herran vuonna 2009.

Jokainen TV:stä kosmologiansa opetellut osaa ladella nämä perusasiat ulkolukuna niitä kysyttäessä. Mutta kuinka moni on vaivautunut uhraamaan näille itsestään selvyyksille edes yhtä kokonaista ajatusta?

Minä voin todeta, etten ymmärrä alkuräjähdysteoriasta seuraavia johtopäätöksiä tai edes sitä miten koko alkuräjähdyksen tapahtumaketju määritellään. Ainakaan jos haluan heittäytyä hankalaksi.

Seuraavaksi kosmoplerttulogisia™ ongelmia.

1. On harhaanjohtavaa puhua Maailmankaikkeuden ”pienuudesta” alkuräjähdyksen hetkellä tai ”kasvamisesta” sen jälkeen ellei meillä ole Maailmankaikkeuden ulkopuolista tilaa ja referenssipistettä, johon sen kokoa verrata. Koska Maailmankaikkeus on Kaikki, ei sellaista tilaa ole.

2. Emme voi myöskään puhua Maailmankaikkeuden ”pienuudesta” tai ”kasvamisesta” Maailmankaikkeuden sisäpuolelta katsoen, koska silloin puhuttaisiin siitä, että Kaikki tulisi jatkuvasti ”suuremmaksi”.

Varsinkin kohtaan 2 liittyen voin heti todeta, että olen tietoinen havaitusta punasiirtymästä näkyvässä Maailmankaikkeudessa, joka todella näyttäisi kertovan Maailmankaikkeuden pakenevan meitä kaikkiin suuntiin. Mutta mitä se oikein on tarkoittavinaan?

3. Huomattavan monet vakavasti otettavat kosmologit pitävät idioottimaisina kaikkia kysymyksiä mikäli niissä kosketellaan Kiellettyä Aihetta. Tämä Kielletty Aihe on kysymys, jonka jokainen lapsikin osaa esittää: ”Mistä se pistemäinen kappale, joka räjähti, oikein tuli?” Virallinen standardivastaus on: ”Sitä ennen ei ollut mitään. Piste.”

Tämä siitäkin huolimatta, että ainakin minua viehättää ajatus siitä, että Maailmankaikkeus olisi voinut syntyä tilapäisestä kvanttifluktuaatiosta syntyneen korkeamman energiatilan seurauksena. Toisaalta ”ei-mitään” on olemattomuus, jossa ei ole edes kvanttitason toimintaa.

Se perusasioista. Tässä sitten jo niitä pähkinöitä, joihin todella haluaisin kuulla vastauksen.

Eikö nollapiste-energian olemassaolo viittaa siihen, että Maailmankaikkeutemme olisi tosiasiassa metagalaksi? Varsinkin kun nollapiste-energian pitäisi johtaa huomattavasti paljon nykyistä suurempaan kosmologiseen vakioon. Antrooppinen periaate vastauksena tähän on hassun hauska, mutta samalla aikamoinen Deus ex machina.

Mitä ihmetta kaksoisrakokokokeen tulokset oikein merkitsevät? Siis sitäkö, että muutamme todellisuutta havainnoimalla sitä? Oliko Niels Bohr täysin tärähtänyt?

Eikö kvanttilomittuminen tarkoita sitä, että Maailmankaikkeus on edelleen äärettömän ”pieni”?

Juttuhetketkeä Esko Valtaojan kanssa odotellessa…