On päivän selvää ettei Lex Nokia ole mitenkään riittävä siihen tarkoitukseen mihin sitä muka on kaavailtu. Yritysvakoilun estäminen sähköpostin tunnistetietoja seuraamalla edellyttäsi, että Nokialla toimiva vakooja lähettäisi arkaluontoista tietoa yrityksen hänelle antamasta sähköpostilaatikosta vaikkapa osoitteella spyinformation@sony.com. Miksi siis Lex Nokia?
Näin negatiivista julkisuutta kukaan ei tilaa vapaaehtoisesti ilman todella hyvää syytä - saavutettavan hyödyn on kompensoitava haitat.
Hyödyt kykenee ymmärtämään jos ajattelee hetken. Lex Nokia on pelin avaus. Se on ennakkotapaus viranomaisille kuuluvien valtuuksien siirtämistä yrityksille. Samalla se jäytää yksityisen kansalaisen oikeusturvaa kahdella tapaa. Ensinnäkin, kun se on voimassa ei enää keskustella siitä PITÄISIKÖ yrityksillä olla tällaisia valtuuksia vaan ainoastaan näiden valtuuksien LAAJUUDESTA. Toiseksi, siinä missä viranomainen tarvitsee tunnistetietojen saamiseen tuomioistuimen päätöksen ja epäilyn vakavasta rikoksesta, yrityksen pääsystä tunnistetietoihin päättäisi yritys itse.
Varsinainen päämäärä on yritysvakoilun, odottamattomien toisen yrityksen palvelukseen siirtymisien ja muiden työntekijöiden aiheuttamien häiriöiden ehkäiseminen valvonnalla.
Mikäli näitä asioita todella halutaan valvonnalla ehkäistä, pitäsi valvonnan keinoiksi saada ainakin:
-henkilöön käyvät tarkastukset
-henkilökohtaisen kotitietokoneen ja kotiyhteyksien valvonta
-sähköpostien sisällön seuranta
-puhelutietojen seuranta aluksi ja lopulta puhelujen sisällön seuranta ainakin yrityksen puhelimissa
-henkilökohtaisen verkostoitumisen valvonta (ystävyyssuhteet ja sosiaalinen toiminta)
-poliittisen toiminnan valvonta mahdollisen poliittisesti motivoituneen yritykselle haitallisen toiminnan ennaltaehkäisemiseksi
Kun Lex Nokia on saatu voimaan voidaan sen piiriin kuuluvia valvontamahdollisuuksia laajentaa pienin lainsäädännöllisin muutoksin pikku hiljaa tarpeelliseksi koetulle tasolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti