Nuorisoa voi kollektiivisena laumana helposti syyttää milloin mistäkin paheksuttavaksi kokemastaan asiasta, mutta tekopyhyys ei yleensä kuulu näihin. Yleensä.
Kun laitonta seiniin piirtelyä vastustava Stop Töhry–kampanja täytti 10 vuotta järjestivät sen toimintaa vastustavat aktivistit Kiasman pihalla oman Töhryfestin. Tapahtuman ylevänä tavoitteena oli kampanjointi luovuuden ja vapaan kaupunkitilan puolesta.
Jottei totuus unohtuisi on syytä muistaa, että 99% kaikista katukuvassa näkyvistä graffiteista on typerryttävän rumia tussitöhryjä, jotka onnistuvat miellyttämään silmää jopa vähemmän kuin keskiverto koiran paska. Koiran paska on nimittäin taiteena edes jotenkin orgaanista ja ajatuksia herättävää. Töhryjä tehtailevilla teinix-laumoilla ei ole ruumissaan yhtäkään taiteellista solua.
Hopeasprayllä pilkkopimeässä betonille maailman surkeimmalla fontilla ruiskittu: "We r kingz!!!" on taidetta samalla tavalla kuin pulsun oksennus aamuöisessä rappukäytävässä. Happotussilla joka ikiseen vapaaseen pintaan tuotettu "QRWXRTREWOTTIX" peite saa kokonaisen kaupungin näyttämään valtavalta apukoulun pulpetin kannelta. Amerikkalaisia rap-videoita MTV:ltä itseensä imeneet teinit yrittävät ghettouttaa liian kiltit esikaupunkinsa katu-uskottavammiksi. Tähän he pyrkivät meikkaamalla niiden porvarillisen pohjoismaisen pinnan spray-maalilla muistuttamaan USA:n köyhien mustien asuma-alueita.
Todellisen graffititaiteen USA:ssa synnyttäneet yhteiskunnalliset ongelmat absoluuttisine köyhyysrajoineen ja murhaavine katujengeineen ovat toistaiseksi kovin kaukana Suomalaisesta todellisuudesta. Siksipä töhrijöiden kapina onkin hieman absurdi: teen graffiteja koska vaadin oikeutta tehdä graffiteja.
6 kommenttia:
Mä olen tässä asiassa aivan samaa mieltä sun kanssa mutta edes se yksi prosentti "hyvää" graffititaidetta ei sisällä minkäänlaista väri- tai muotokieltä mikä millään lailla puhuttelisi mua.
Huvittavinta tässä postauksessa on se, että ellen paremmin tietäisi, veikkaisin kirjoittajaksi eläkeikää lähestyvää akateemista rouvahenkilöä, joka käy teatterissa/oopperassa n. keskimäärin 4,8 kertaa vuodessa ja pitää Marimekkoa Suomen ehdottomasti parhaana ja trendikkäämpänä vientituotteena.
Tosin mitä enemmän itsellekin tulee ikää, tuntuu että joku kukkahattu-täti yrittää muuttaa sisälleni ja pakottaa sormeni heristymään liiankin usein. Huoh.
Minun sisäinen kukkahattutätini heristää .454 puoliautomaattista karttakeppiä tussia haisteleville smurffeille. Kaikki liha tottelee KURIA!
Tämän ajan kapinallisia saattavat hyvin olla eläkeläiset. Edes nuorison musiikissa ei ole kapinan aineksia, ainoastaan menneen toistoa. Kolme- ja nelikymppiset läträävät naamakirjan yms. kanssa ja jauhavat ihmisuhdeongelmista (niiden blogien määrä on rajaton). Länsimaat alkaa olla yksi iso BB-talo, josta kukaan ei halua ulos. Sormea ei saa heristää tuotannosta, ainoastaan ihmissuhteista.
Ellen paremmin tietäisi, kulkisin silmät sidottuina.
Nevertheless, this blog rocks. Paras blogi mitä olen lukenut. Ehdottomasti antoisin oli kirjoitus Boltsmanin aivoista.
Taitaa tämän päivän smurffeilla olla vielä järeämmät karttakepit käytössä...
Ellet vielä ole huomannut, niin elämme nykyisin arvomaailmaltaan avoimen satanistisessa yhteiskunnassa - satanokratiassa.
Kukin voi täällä vapaasti toteuttaa omia halujaan, koska mitään yleisesti hyväksyttyä moraalia ei enää ole. On ainoastaan voimakkaan, röyhkeän ja nopean etuoikeus.
Nämä ovat ne uusliberalismin "arvot", joita läntisen maailman korkein poliittinen ja ideologinen johto tiedotusvälineineen meille julistaa niin viihteessä kuin käytännön toiminnassaan. Ja nyt ne kantavat hedelmää.
Julkisuudessa ja keskusteluissa toisteltavat "Sitä saa mitä tilaa" ja "Köyhät kyykkyyn" ovat esimerkkejä zeitgeistista, joka konkretisoituu päivittäin lasten raiskaamisista massamurhiin.
Hehee Plerttu löi kannan läpi naulan...
Lähetä kommentti