Sitä voisi kuvailla vaikka metallisella äänellä ”zwäng”. Se on pahan aavistuksen ja morkkiksen kädenlämpöisellä vedellä laimennettu sekoitus - olo joka tulee kun olet syönyt jotain pilaantunutta, mutta et voi vielä pahoin. Toisaalta mieleen nousee myös kevyen krapulan luoma emotionaalinen sisämaailma.
Jaah… lääkäri varoitteli reseptiä kirjoittaessaan ”oudoista oloista”, mutta tämä on paha antikliimaksi. Minä laskisin oudoksi oloksi sen jos alkaisin uskoa olevani Lepakkomies ja Ihmepoika tai saisin päähäni miten ikiliikkuja toimii. Mitä outoa on viiden tuopin krapulassa?
Perjantain, lauantain ja sunnuntain sujuttua normaalisti, olin vakuuttunut, etten joutuisi näistä kärsimään. Olin näemmä väärässä. Pillerihän alkaa vaikuttaa todennäköisesti vasta nyt. Nukkuminen oli viime yönä vaikeaa. Vaisto sanoo, että paras lääke tähän on uni. Sitä nauttikaamme. Nam.
Tupakan suhteen en ole vielä huomannut muutosta. Tarve sytyttää savuke on pysynyt toistaiseksi ennallaan. Luulen nyt, että Zybania syöneiden tuttavieni myhäilyn taakse kätkeytyy myös koettua epämukavuutta ja tupakan tuskaa. Ilmaisia lounaita ei todennäköisesti ole edelleenkään olemassa, joten joudun lääkkeenkin kanssa lopettamaan ihan itse. Prkl. Olin ajatellut hoitaa nämä olympialaiset puhtaasti dopingilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti