keskiviikko 20. joulukuuta 2006

3-(N-metyyli-2-pyrrolidinyyli)pyridiini (päivä 6)

Miksi tupakoin? Tupakoin koska minulla on tupakoinnin synnyttämä tarve tupakoida. Tupakoin koska olen opetellut tupakoimaan. Tupakoin koska olen heikko ja henkisesti veltto.

Tupakka on palkinto onnistumisesta, apu kun vituttaa, tauko kun sitä tarvitsee, jälkiruoka, kahvileipä, suolapähkinät oluen kanssa, purkka ja lohduttaja. Tupakka on levottomat kädet ja kipeä kurkku, vinkuvat keuhkot, tuhkaa ja natsoja pöydällä, koukku, rahareikä 3.7 € x 1.5 päivävauhdilla ja 2000+ € vuosivauhdilla, kokeiltu juttu, epämiellyttävä velvollisuus, äiti poloniumin radioaktiivinen nänni ja loputtomasti paperiin käärittyä kuivattua syöpää pumpattuna suuhun ja keuhkoihin.

En usko tupakoinnin aiheuttamaan kemiallisen addiktion voimaan tämän paheen todellisena ylläpitäjän. Riippuvuus toimii ainoastaan laitumelle asetettuna sähköpaimenena, joka estää lehmää harhailemasta pois vainiolta. Tosiasiassa lehmä voisi koska tahansa kävellä läpi näistä langanohuista virityksistä, mutta siltä puuttuu tahtoa ja ymmärrystä.

Fyysiset vieroitusoireet alkavat 2–12 tunnin kuluessa tupakoinnin lopettamisen jälkeen, ovat huipussaan 1–3 vuorokauden kuluttua ja kestävät keskimäärin 3–4 viikkoa. Nikotiinin aiheuttamat vieroitusoireet ovat suorastaan naurettavia: käsien hikoilu, ärtymys, halu polttaa savuke... Ongelmana on pinttynyt tapa tupakoida.

Olo on paljon parempi tänään. Välillä huomaan toimivani hieman hajamielisesti, mutta ilmiö on hyvin lievä. Olen ärhäkkä, mutta en ärtynyt. Ehkä täysin perusteettomasti ajatus siitä, ettei lopettaminen ole mitenkään mahdotonta, on alkanut itämään päässäni.

Ei kommentteja: