Yö kului rattoisasti sian takapuolen kappaletta uunissa paistellen, haistellen ja lopulta maistellen. Kurkku tuntuu kipeältä ja olo on muutenkin kevyen vilustunut. En voi sanoa kärsineeni mistään todellista vieroitusoireista pientä käsien hikoilua lukuun ottamatta. Onko tämä muka näin helppoa?
Nainen kertoi minulle muistelevansa kaihoten miten hän aikanaan poltti savukkeen parvekkeellaan ja palasi sitten niin onnellisena sisätiloihin. Myötätuntoni heräsi ja kirjoitin hänelle tämän rakkauslaulun mielialan parannukseksi.
Savua, savua rakastan
säv. Kaj Chydenius/ san. Plerttu Aivohippa
Savua, savua rakastan
Yö painaa käteeni pehmeän filtterin
Jotta mä sitä imisin
Miten hukkaavat sieraimet aistinsa
Miten vyöryvät limat poskionteloiden alla
Miten nousevat klimpit yskösten mukana
Ja keuhkojen tervat jähmettyvät kiveksi
Savua, savua rakastan
Yö painaa käteeni pehmeän filtterin
Jotta mä sitä imisin
Miten tarttuu tahtoosi himo uus
Miten kirkuvat askit R-kioskin ikkunan läpi
Miten itkevät natsat tuhkisten reunoilla
Ja merien yllä savuavat sikarit
Savua, savua rakastan
Niin liikkuu haiseva kätesi
Kuin vene varhain Aura-joella…..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti