torstai 28. joulukuuta 2006

Mitä tänään päivälliseksi? (päivä 14)

Nyt voin sanoa, että olen iloinen kun kuuri loppuu. Zybanin vaikutukset ovat paitsi lopettamista helpottavia myös ärsyttäviä. Minulla on jatkuva tunne ettei pääni toimi ihan 100% teholla.

Muutama kiusallinen ilmiö:

-vaikeasti kontrolloitava höpöttäminen ja tyhjyyteen tuijotteleva hiljaisuus
-vaikeudet keskittyä muiden ihmisten puheen seuraamiseen
-kevyt huumaus/ huimaus
-univaikeudet
-lisääntynyt kiroilu
-jatkuva tunne, että jokin vaivaa tai on vialla
-kiihtymys + Zyban = aivan todella kummallinen olo

Tämä on jollain lailla osa prosessia tämäkin. Silti... se on juhlapäivä kun viimeinen nappi napsahtaa naamariin ja voin lakata tämän helvetin mömmön syömisen.

keskiviikko 27. joulukuuta 2006

Hatsuuuh! (päivä 13)

Loma on nyt ohi. Joulun vieton tuiskeessa onnistuin vilustumaan. Pöpö jylläsi tehokkaimmillaan joulupäivän, mutta nyt olo on lähes normaali. Olen pohdiskellut liittyykö puhjennut flunssa jotenkin tupakoinnin lopettamiseen. Olisiko kyseessä äkillisen muutoksen aiheuttama reaktio tai elimistön puhdistusmekanismi? Monet addiktit ovat kuvanneet vieroitusoireita mm. vilustumisen kaltaisina.

Olen tänään halunnut polttaa savukkeen. Ajatus on tullut ja mennyt pitkin päivää. Aloinkin jo ihmetellä, että eikö kukaan saavu turnajaisiin.

sunnuntai 24. joulukuuta 2006

lauantai 23. joulukuuta 2006

Voi kuinka me sinua kaivataan (päivä 9)

Yö kului rattoisasti sian takapuolen kappaletta uunissa paistellen, haistellen ja lopulta maistellen. Kurkku tuntuu kipeältä ja olo on muutenkin kevyen vilustunut. En voi sanoa kärsineeni mistään todellista vieroitusoireista pientä käsien hikoilua lukuun ottamatta. Onko tämä muka näin helppoa?

Nainen kertoi minulle muistelevansa kaihoten miten hän aikanaan poltti savukkeen parvekkeellaan ja palasi sitten niin onnellisena sisätiloihin. Myötätuntoni heräsi ja kirjoitin hänelle tämän rakkauslaulun mielialan parannukseksi.

Savua, savua rakastan
säv. Kaj Chydenius/ san. Plerttu Aivohippa


Savua, savua rakastan
Yö painaa käteeni pehmeän filtterin
Jotta mä sitä imisin

Miten hukkaavat sieraimet aistinsa
Miten vyöryvät limat poskionteloiden alla
Miten nousevat klimpit yskösten mukana
Ja keuhkojen tervat jähmettyvät kiveksi

Savua, savua rakastan
Yö painaa käteeni pehmeän filtterin
Jotta mä sitä imisin

Miten tarttuu tahtoosi himo uus
Miten kirkuvat askit R-kioskin ikkunan läpi
Miten itkevät natsat tuhkisten reunoilla
Ja merien yllä savuavat sikarit

Savua, savua rakastan
Niin liikkuu haiseva kätesi
Kuin vene varhain Aura-joella…..

perjantai 22. joulukuuta 2006

Ash nazg durbatulûk, ash nazg gimbatul... (päivä 8)

Poltin viimeisen savukkeeni eilen 21.12.2006 kello 20.52. Päästin viimeinkin irti sormuksesta. Jo pari tuntia sen jälkeen käteni vilahtivat reisitaskulle mielessä tutun liikesarjan synnyttämä kuva minusta sytyttämässä savuketta. Viime kerralla lopettamisen muistaminen tässä vaiheessa tuntui ilkeän opettajan karttakepiltä sormille. Ensin se puuttumisen tuoma kipu ja heti perään kiellon synnyttämä vitutus.

Nyt ajatus savukkeen sytyttämisestä tulee uskomattoman elävänä. Aivot tuntuvat lipsahtavan
REM-uneen ja kuva toiminnosta on niin täydellinen, että se tuntuu pysäyttävän ajan millisekunniksi. Sitten se katoaa. Sitä ei kykene pitämään mielessä kuten ei merkityksetöntä untakaan. Näitä välähdyksiä on nyt ollut viitisen kappaletta. Zyban?

Näin yöllä unta, jossa Zyban-pillereiden sisällä oli mustikkakeittoa. Nainen totesi minulle heti aamulla unen kuultuaan, että mustikkakeittoahan annettiin lapsena kun oli kipeä. Clever.

torstai 21. joulukuuta 2006

Hokahey! (päivä 7)

Annan tämän askin loppua ja sitten en osta enää lisää. Kuurin aikatauluille on jokin syy, enkä aio vaikeuttaa prosessia omilla sovelluksillani tai "laskuvirheilläni". Minulla on 11 savuketta (red) jäljellä. Haistan niitä laskiessani tuoreen tupakan kevyen lakritsin tuoksun.

Luulen elämäni aikana polttaneeni ainakin 250 000 savuketta.

keskiviikko 20. joulukuuta 2006

3-(N-metyyli-2-pyrrolidinyyli)pyridiini (päivä 6)

Miksi tupakoin? Tupakoin koska minulla on tupakoinnin synnyttämä tarve tupakoida. Tupakoin koska olen opetellut tupakoimaan. Tupakoin koska olen heikko ja henkisesti veltto.

Tupakka on palkinto onnistumisesta, apu kun vituttaa, tauko kun sitä tarvitsee, jälkiruoka, kahvileipä, suolapähkinät oluen kanssa, purkka ja lohduttaja. Tupakka on levottomat kädet ja kipeä kurkku, vinkuvat keuhkot, tuhkaa ja natsoja pöydällä, koukku, rahareikä 3.7 € x 1.5 päivävauhdilla ja 2000+ € vuosivauhdilla, kokeiltu juttu, epämiellyttävä velvollisuus, äiti poloniumin radioaktiivinen nänni ja loputtomasti paperiin käärittyä kuivattua syöpää pumpattuna suuhun ja keuhkoihin.

En usko tupakoinnin aiheuttamaan kemiallisen addiktion voimaan tämän paheen todellisena ylläpitäjän. Riippuvuus toimii ainoastaan laitumelle asetettuna sähköpaimenena, joka estää lehmää harhailemasta pois vainiolta. Tosiasiassa lehmä voisi koska tahansa kävellä läpi näistä langanohuista virityksistä, mutta siltä puuttuu tahtoa ja ymmärrystä.

Fyysiset vieroitusoireet alkavat 2–12 tunnin kuluessa tupakoinnin lopettamisen jälkeen, ovat huipussaan 1–3 vuorokauden kuluttua ja kestävät keskimäärin 3–4 viikkoa. Nikotiinin aiheuttamat vieroitusoireet ovat suorastaan naurettavia: käsien hikoilu, ärtymys, halu polttaa savuke... Ongelmana on pinttynyt tapa tupakoida.

Olo on paljon parempi tänään. Välillä huomaan toimivani hieman hajamielisesti, mutta ilmiö on hyvin lievä. Olen ärhäkkä, mutta en ärtynyt. Ehkä täysin perusteettomasti ajatus siitä, ettei lopettaminen ole mitenkään mahdotonta, on alkanut itämään päässäni.

tiistai 19. joulukuuta 2006

Pistetään, pistetään banaania poskeen... (päivä 5)

En tahtoisi syödä pilleriäni aamulla. Minulla on voimakas tuntemus, että se tekee minut sairaaksi.

Teoria: Zybanin ainoa todellinen vaikutus on huono ja vähän krapulainen olo. Kun annos 6 päivän totuttelun jälkeen tuplataan ei ökötykseltään pysty huomaamaan tupakan aiheuttamia vieroitusoireita. Lääkkeenä se siis poistaa nikotiinin himon kuten voimakas isku vasaralla peukaloon poistaa mahakivun. Kuurin loputtua lääkäri pakottaa potilaan allekirjoittamaan NDA-sopimuksen ja paljastaa naureskellen karmean totuuden. 250 000 euron uhkasakon hiljentämät ystäväni eivät mitenkään ole pystyneet kertomaan minulle totuutta. Annan teille anteeksi.
Ensin olimme tupakkateollisuuden ja nyt olemme lääketeollisuuden uhreja.

Aion silti edetä oman alkuperäissuunnitelmani mukaisesti. Matemaattisesta lahjattomuudestani johtuen viimeisen savukkeen poltan perjantaina. Vaikka se nyt tätä blogia katsellessani näyttääkin olevan päivä 8 niin laskin sen niin kun aloitin tämän projektin.


Kuulin tuossa kumman huhun, joten vahvistan tässä olevani tietääkseni hyvässä kunnossa ja terve (paitsi päästä).

maanantai 18. joulukuuta 2006

Watch those flashbacks dude (päivä 4)

Sitä voisi kuvailla vaikka metallisella äänellä ”zwäng”. Se on pahan aavistuksen ja morkkiksen kädenlämpöisellä vedellä laimennettu sekoitus - olo joka tulee kun olet syönyt jotain pilaantunutta, mutta et voi vielä pahoin. Toisaalta mieleen nousee myös kevyen krapulan luoma emotionaalinen sisämaailma.

Jaah… lääkäri varoitteli reseptiä kirjoittaessaan ”oudoista oloista”, mutta tämä on paha antikliimaksi. Minä laskisin oudoksi oloksi sen jos alkaisin uskoa olevani Lepakkomies ja Ihmepoika tai saisin päähäni miten ikiliikkuja toimii. Mitä outoa on viiden tuopin krapulassa?

Perjantain, lauantain ja sunnuntain sujuttua normaalisti, olin vakuuttunut, etten joutuisi näistä kärsimään. Olin näemmä väärässä. Pillerihän alkaa vaikuttaa todennäköisesti vasta nyt. Nukkuminen oli viime yönä vaikeaa. Vaisto sanoo, että paras lääke tähän on uni. Sitä nauttikaamme. Nam.

Tupakan suhteen en ole vielä huomannut muutosta. Tarve sytyttää savuke on pysynyt toistaiseksi ennallaan. Luulen nyt, että
Zybania syöneiden tuttavieni myhäilyn taakse kätkeytyy myös koettua epämukavuutta ja tupakan tuskaa. Ilmaisia lounaita ei todennäköisesti ole edelleenkään olemassa, joten joudun lääkkeenkin kanssa lopettamaan ihan itse. Prkl. Olin ajatellut hoitaa nämä olympialaiset puhtaasti dopingilla.

sunnuntai 17. joulukuuta 2006

Sininen vai punainen pilleri? (päivä 3)

Olen päättänyt lopettaa tupakoinnin 23 vuoden jälkeen. Metodiksi olen valinnut Zyban taikapillerit. Kuuri aloitetaan syömällä ensin yksi nappi päivässä kuuden päivän ajan samalla edelleen tupakoiden. Sen jälkeen annos tuplataan ja lakataan polttamasta savukkeita.

Aloin harkita tupakoinnin lopettamista kun naapurimaamme palavilta kaatopaikoilta leijuvat savut saivat kehkoni sattumaan ja kurkkuni tuntui olevan tulessa. Epäilin saaneeni syövän. Olin juuri tavannut elämäni naisen ja ajatus syöpään kuolemisesta heti sen jälkeen raivostutti minua typerällä turhuudellaan.

Tämän blogin tarkoitus on osittain toimia dokumenttina siitä miten tämä ihmelääke minuun vaikuttaa.

Lääkityksen aloittamisesta on nyt kulunut kolme päivää ja lukuun ottamatta eilistä koko päivän kestänyttä päänsärkyä ja lievää suun kuivumista oloni ei ole mitenkään erityinen. Tupakka maistuu edelleen kuten ennenkin ja yritän polttaa sitä mahdollisimman paljon varastoon tulevaa kuivaa kautta varten.

En ole vielä kärsinyt tunnetuista sivuvaikutuksista: unettomuudesta, kouristuksista (heh), ihottumasta, hengitysvaikeuksista (kääk) , kielen turvotuksesta, nivelsärystä, pyörrytyksestä, kuumeesta, kutinasta, sekavuudesta (wuhuu), hikoilusta, nykimisestä, näköhäiriöistä, punastumisesta tai mahakivusta. Listalta näyttää puuttuvan vitutus.