Olin päättänyt lopettaa tupakoinnin 23 vuoden jälkeen. Metodiksi valitsin Zyban taikapillerit. Tämän blogin tarkoitus on osittain olla dokumenttina siitä seikkailusta ja toisaalta päiväkirja muidenkin sotien vuosilta. Lisäksi aivohippaa. In girum imus nocte, et consumimur igni.
torstai 28. joulukuuta 2006
Mitä tänään päivälliseksi? (päivä 14)
Muutama kiusallinen ilmiö:
-vaikeasti kontrolloitava höpöttäminen ja tyhjyyteen tuijotteleva hiljaisuus
-vaikeudet keskittyä muiden ihmisten puheen seuraamiseen
-kevyt huumaus/ huimaus
-univaikeudet
-lisääntynyt kiroilu
-jatkuva tunne, että jokin vaivaa tai on vialla
-kiihtymys + Zyban = aivan todella kummallinen olo
Tämä on jollain lailla osa prosessia tämäkin. Silti... se on juhlapäivä kun viimeinen nappi napsahtaa naamariin ja voin lakata tämän helvetin mömmön syömisen.
keskiviikko 27. joulukuuta 2006
Hatsuuuh! (päivä 13)
Olen tänään halunnut polttaa savukkeen. Ajatus on tullut ja mennyt pitkin päivää. Aloinkin jo ihmetellä, että eikö kukaan saavu turnajaisiin.
sunnuntai 24. joulukuuta 2006
lauantai 23. joulukuuta 2006
Voi kuinka me sinua kaivataan (päivä 9)
Nainen kertoi minulle muistelevansa kaihoten miten hän aikanaan poltti savukkeen parvekkeellaan ja palasi sitten niin onnellisena sisätiloihin. Myötätuntoni heräsi ja kirjoitin hänelle tämän rakkauslaulun mielialan parannukseksi.
Savua, savua rakastan
säv. Kaj Chydenius/ san. Plerttu Aivohippa
Savua, savua rakastan
Yö painaa käteeni pehmeän filtterin
Jotta mä sitä imisin
Miten hukkaavat sieraimet aistinsa
Miten vyöryvät limat poskionteloiden alla
Miten nousevat klimpit yskösten mukana
Ja keuhkojen tervat jähmettyvät kiveksi
Savua, savua rakastan
Yö painaa käteeni pehmeän filtterin
Jotta mä sitä imisin
Miten tarttuu tahtoosi himo uus
Miten kirkuvat askit R-kioskin ikkunan läpi
Miten itkevät natsat tuhkisten reunoilla
Ja merien yllä savuavat sikarit
Savua, savua rakastan
Niin liikkuu haiseva kätesi
Kuin vene varhain Aura-joella…..
perjantai 22. joulukuuta 2006
Ash nazg durbatulûk, ash nazg gimbatul... (päivä 8)
Nyt ajatus savukkeen sytyttämisestä tulee uskomattoman elävänä. Aivot tuntuvat lipsahtavan REM-uneen ja kuva toiminnosta on niin täydellinen, että se tuntuu pysäyttävän ajan millisekunniksi. Sitten se katoaa. Sitä ei kykene pitämään mielessä kuten ei merkityksetöntä untakaan. Näitä välähdyksiä on nyt ollut viitisen kappaletta. Zyban?
Näin yöllä unta, jossa Zyban-pillereiden sisällä oli mustikkakeittoa. Nainen totesi minulle heti aamulla unen kuultuaan, että mustikkakeittoahan annettiin lapsena kun oli kipeä. Clever.
torstai 21. joulukuuta 2006
Hokahey! (päivä 7)
Luulen elämäni aikana polttaneeni ainakin 250 000 savuketta.
keskiviikko 20. joulukuuta 2006
3-(N-metyyli-2-pyrrolidinyyli)pyridiini (päivä 6)
Tupakka on palkinto onnistumisesta, apu kun vituttaa, tauko kun sitä tarvitsee, jälkiruoka, kahvileipä, suolapähkinät oluen kanssa, purkka ja lohduttaja. Tupakka on levottomat kädet ja kipeä kurkku, vinkuvat keuhkot, tuhkaa ja natsoja pöydällä, koukku, rahareikä 3.7 € x 1.5 päivävauhdilla ja 2000+ € vuosivauhdilla, kokeiltu juttu, epämiellyttävä velvollisuus, äiti poloniumin radioaktiivinen nänni ja loputtomasti paperiin käärittyä kuivattua syöpää pumpattuna suuhun ja keuhkoihin.
En usko tupakoinnin aiheuttamaan kemiallisen addiktion voimaan tämän paheen todellisena ylläpitäjän. Riippuvuus toimii ainoastaan laitumelle asetettuna sähköpaimenena, joka estää lehmää harhailemasta pois vainiolta. Tosiasiassa lehmä voisi koska tahansa kävellä läpi näistä langanohuista virityksistä, mutta siltä puuttuu tahtoa ja ymmärrystä.
Fyysiset vieroitusoireet alkavat 2–12 tunnin kuluessa tupakoinnin lopettamisen jälkeen, ovat huipussaan 1–3 vuorokauden kuluttua ja kestävät keskimäärin 3–4 viikkoa. Nikotiinin aiheuttamat vieroitusoireet ovat suorastaan naurettavia: käsien hikoilu, ärtymys, halu polttaa savuke... Ongelmana on pinttynyt tapa tupakoida.
Olo on paljon parempi tänään. Välillä huomaan toimivani hieman hajamielisesti, mutta ilmiö on hyvin lievä. Olen ärhäkkä, mutta en ärtynyt. Ehkä täysin perusteettomasti ajatus siitä, ettei lopettaminen ole mitenkään mahdotonta, on alkanut itämään päässäni.
tiistai 19. joulukuuta 2006
Pistetään, pistetään banaania poskeen... (päivä 5)
Teoria: Zybanin ainoa todellinen vaikutus on huono ja vähän krapulainen olo. Kun annos 6 päivän totuttelun jälkeen tuplataan ei ökötykseltään pysty huomaamaan tupakan aiheuttamia vieroitusoireita. Lääkkeenä se siis poistaa nikotiinin himon kuten voimakas isku vasaralla peukaloon poistaa mahakivun. Kuurin loputtua lääkäri pakottaa potilaan allekirjoittamaan NDA-sopimuksen ja paljastaa naureskellen karmean totuuden. 250 000 euron uhkasakon hiljentämät ystäväni eivät mitenkään ole pystyneet kertomaan minulle totuutta. Annan teille anteeksi. Ensin olimme tupakkateollisuuden ja nyt olemme lääketeollisuuden uhreja.
Aion silti edetä oman alkuperäissuunnitelmani mukaisesti. Matemaattisesta lahjattomuudestani johtuen viimeisen savukkeen poltan perjantaina. Vaikka se nyt tätä blogia katsellessani näyttääkin olevan päivä 8 niin laskin sen niin kun aloitin tämän projektin.
Kuulin tuossa kumman huhun, joten vahvistan tässä olevani tietääkseni hyvässä kunnossa ja terve (paitsi päästä).
maanantai 18. joulukuuta 2006
Watch those flashbacks dude (päivä 4)
Jaah… lääkäri varoitteli reseptiä kirjoittaessaan ”oudoista oloista”, mutta tämä on paha antikliimaksi. Minä laskisin oudoksi oloksi sen jos alkaisin uskoa olevani Lepakkomies ja Ihmepoika tai saisin päähäni miten ikiliikkuja toimii. Mitä outoa on viiden tuopin krapulassa?
Perjantain, lauantain ja sunnuntain sujuttua normaalisti, olin vakuuttunut, etten joutuisi näistä kärsimään. Olin näemmä väärässä. Pillerihän alkaa vaikuttaa todennäköisesti vasta nyt. Nukkuminen oli viime yönä vaikeaa. Vaisto sanoo, että paras lääke tähän on uni. Sitä nauttikaamme. Nam.
Tupakan suhteen en ole vielä huomannut muutosta. Tarve sytyttää savuke on pysynyt toistaiseksi ennallaan. Luulen nyt, että Zybania syöneiden tuttavieni myhäilyn taakse kätkeytyy myös koettua epämukavuutta ja tupakan tuskaa. Ilmaisia lounaita ei todennäköisesti ole edelleenkään olemassa, joten joudun lääkkeenkin kanssa lopettamaan ihan itse. Prkl. Olin ajatellut hoitaa nämä olympialaiset puhtaasti dopingilla.
sunnuntai 17. joulukuuta 2006
Sininen vai punainen pilleri? (päivä 3)
Aloin harkita tupakoinnin lopettamista kun naapurimaamme palavilta kaatopaikoilta leijuvat savut saivat kehkoni sattumaan ja kurkkuni tuntui olevan tulessa. Epäilin saaneeni syövän. Olin juuri tavannut elämäni naisen ja ajatus syöpään kuolemisesta heti sen jälkeen raivostutti minua typerällä turhuudellaan.
Tämän blogin tarkoitus on osittain toimia dokumenttina siitä miten tämä ihmelääke minuun vaikuttaa.
Lääkityksen aloittamisesta on nyt kulunut kolme päivää ja lukuun ottamatta eilistä koko päivän kestänyttä päänsärkyä ja lievää suun kuivumista oloni ei ole mitenkään erityinen. Tupakka maistuu edelleen kuten ennenkin ja yritän polttaa sitä mahdollisimman paljon varastoon tulevaa kuivaa kautta varten.
En ole vielä kärsinyt tunnetuista sivuvaikutuksista: unettomuudesta, kouristuksista (heh), ihottumasta, hengitysvaikeuksista (kääk) , kielen turvotuksesta, nivelsärystä, pyörrytyksestä, kuumeesta, kutinasta, sekavuudesta (wuhuu), hikoilusta, nykimisestä, näköhäiriöistä, punastumisesta tai mahakivusta. Listalta näyttää puuttuvan vitutus.