Pori Jazzin nestekielto

Vaikka äidinmaitovastike saatiinkin kiellettyä on sisäministeri Päivi Räsäsen kampanjassa edelleen tissin mentävä reikä. Vaadinkin yleisen turvallisuuden nimissä, että äideiltä rustistetaan maidot rinnoista Porin Jazz konserttialueen portilla.

Pari ajatusta Toopesta

”Muistan seuranneeni ensimmäistä julkista keskustelua Suomen Nato-jäsenyydestä jo 90-luvulla. Tuosta on nyt noin 20 vuotta. Keskustelu ei ole hirveästi edennyt noista päivistä, koska edelleen tämän kevään Nato-keskustelussa on muun muassa keskusteltu siitä, saako Natosta yleensä keskustella. Tämä ikuisuuskeskustelu lieneekin yksi itsenäisen Suomen nahjusmaisimmista keskusteluista.”
-Mikael Jungnerin kolumni, 17.6.2014 Iltalehti

Rasittavinta suomalaisessa natokeskustelussa on tosiasiassa ollut natojäsenyyttä ajavien 20 vuotta jatkunut itku siitä, etteivät he muka saisi keskustella Natosta. Joku jossain sanoo kuulemma niin. Samalla kun Jungner yhtyy tähän valittajien kuoroon, hän tulee omaan nahjusmaiseen tyyliinsä ilmoittaneeksi kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä.

Liittoutumattomuus on Toopen mukaan ratkaisu, joka suoraan uhkaa hyvinvointivaltion olemassaoloa. Tämä ei varmasti ole yllätys kenellekään. Jungner kuuluu niihin demareihin, joille hyvinvointivaltio on pelkkä retorinen keppihevonen. Siis se sama ratsu, jota hänen kokoomuslaiset kollegansa kutsuvat kilpailukyvyksi.

Kolumnissaan Jungner vertaileekin keskenään kolmea vaihtoehtoa Suomen sotilaallisen liittoutumisen suhteen. Tässä Toopen omassa listassa Nato-jäsenyys näyttäytyy ainoana käytännössä mahdollisena ratkaisuna. Se ei mitenkään estä Toopea toteamasta viimeisessä kappaleessaan kaikkein nahjusmaisinta natokliseetä käyttäen, että nyt on sitten saatava ”hyödyt ja haitat avoimesti pohdittavaksi”.

Natokeskustelun nahjusmaisin piirre Suomessa ovatkin Mikael Jungnerin kaltaiset ambivalentit kaappinatot, joita ei saa ulos komerostaan edes tasa-arvoinen avioliittolaki.

Toope on ollut viime päivinä lehtien otsikoissa. Hän onnistui oman kertomuksensa mukaan myöhästymään viisi minuuttia äänestyksestä, joka koski kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tosin sivulauseessa Toope myönsi häntä odotetun jo ennen tätä viiden minuutin myöhästymistä puoli tuntia. Logiikka selityksen takana saisi pään surisemaan, ellei tuntisi patologisen myöhästelijän ajatustapaa.

Patologinen myöhästelijä laskee, että hän voi myöhästyä sovitusta tapaamisesta esimerkiksi puoli tuntia. Tämän takia myöhästyessään 35 minuuttia hän tosiasiassa onkin myöhästynyt ainoastaan viisi minuuttia. Kun kyseessä on mitätön viisi minuuttia, niin anteeksipyynnöksi muiden ajan tuhlaamisesta ja kammottavan poliittisen mokan tekemisestä riittää järjetön toteamus Twitterissä, että nyt myöhästelijää itseään vituttaa.

Jos Antti Rinne oikeasti haluaa kääntää SDP:n kannatuksen nousuun, hänen olisi syytä ensimmäiseksi kohdistaa katseensa pariin eturivin demariin. Vahingollisimpia mille tahansa poliittiselle liikkeelle ovat nimittäin hyvän näkyvyyden omaavat omat toopet. Tästä voi kysyä vaikka Timo Soinilta.

Minä vihaan mämmiä

Radiokanava 1: ”Syö mämmiä, älä anna minkään seisoo tiellä…”
Radiokanava 2: ”Jos mul ois mämmiä, niin määkin söisin mun kaa…”
Radiokanava 3: ”Joo, joku ei kuulemma mämmistä pidä, mutta kateudestahan siinä aina on kyse.”
Iltapäivälehden lööppi: ”Suomalaiset hurmioituivat juhannusmämmistä!”

En ole koskaan varsinaisesti pitänyt mämmistä. Olen sitä silloin tällöin lusikallisen maistanut, mutta puistatus tulee joka kerta. Jälkiruokana mämmi on keskinkertainen tuote ankeammilta ajoilta. Toisaalta jos joku haluaa mämmiä syödä niin siitä vaan. Suhteeni mämmiin on ollut etäinen ja piittaamaton.

Milloin siis aloin vihata mämmiä?

Se ei tapahtunut vielä siinä vaiheessa kun sosiaalinen ja virallinen media täyttyi mämmiä ylistävästä hehkutuksesta. Aloin tuntea joitakin epämääräisiä vihan tunteita mämmin suhteen vasta kun työpaikkani radio alkoi suoltaa mämmiuutisia ja mämmimusiikkia parhaimmillaan viisi kertaa tunnissa. Kyllä. Olen laskenut. 

Ja sitten se tapahtui.

Työkaveri: ”Toin teille kaikille tuokkoset mämmiä. Näillä tsempataan firma nousuun!”

Tämä riitti. Nyt minä VIHAAN mämmiä.

Mämmi on jumalauta puhdasta keskinkertaisuutta ja tässä maassa on nyt todellakin keskinkertaisuus se kaikkein suurin megatrendi. Nöyrästi ja oikealla asenteella kun tätä fantastista keskinkertaisuutta tarjoaa, on luovuuden multihuipentuma. Kukaan ei ole ärsyttävällä lahjakkuudellaan kenenkään yläpuolella vaan yleisö voi katsoa itse nostavansa mukavan keskinkertaisen mämmin ruokalistojen huipulle ja siksi kokea jotenkin olevansa osa voittoon johtavaa prosessia. Sama ilmiö jyrää niin suomalaisessa politiikassa kuin liike-elämässäkin.

Politiikan puolella liiat ansiot ja asiapuhe ovat pelkästään haitallisia uralle. Tärkeää on olla mukava, edustava ja hyvin käyttäytyvä eli määritelmällisesti hajuton ja mauton keskinkertaisuus. Edes poliittinen oppositio ei tästä säännöstä poikkea. Siellä pärjätään olemalla huonosti käyttäytyviä ja/tai haisevia keskinkertaisuuksia.

Jos onnistuu olemaan täydellisen keskinkertainen, on palkintona paljon rahaa ja kuten tunnettua raha ei voi olla väärässä. Satu "Keisarin uudet vaatteet" kertookin vuonna 2014 ainoastaan sen kateellisen ja huonosti käyttäytyvän lapsen epämusikaalisuudesta...

Väärin äänestetty

”Jutta Urpilaisen syrjäyttäminen oli törkeä loukkaus SDP:n sisäistä demokratiaa ja osaavaa naista kohtaan.”
-Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo

On ymmärrettävää, että perussuomalaiselle puolueen puheenjohtajan vaihtaminen on regisiidiin  verrattavissa oleva majesteettirikos, mutta kokoomuslaisten toimittajiamme vöyhkääminen Rinteen ympärille on mennyt ehkä hieman yli.

Kun aamupäivällä luin sekä IL:n että IS:n tunteellisia kirjoituksia ”tsunamista” ja ”puhdistuksesta”, joka pyyhkäisi Jutan mennessään jakaen samalla puolueen kahtia ministerien itkiessä heitin vitsinä, että seuraavaksi uutisoidaan Rinteen valinnan aiheuttavan maailmanlopun tai ainakin pyörremyrskyjä ja maanjäristyksiä.

Iltapäivällä IS otsikoi Rinteen valinnan saattavan vaikuttaa Suomen luottoluokitukseen.

Kyllä se näemmä on kova paikka, että demarit menivät valitsemaan demareiden puheenjohtajaksi vaihteeksi demarin.

Kykenenkö enää ikinä ironiaan?

"Kun kirjoitan jonkun mielipiteen, teen sen siten, että otan vastakkaisen mielipiteen, ja sitten kirjoitan siitä typerän, huonosti perustellun, vastenmielisen ja äärimmäisyyksiin menevän artikkelin. ... Joskus tosin kirjoittelen vammaisia mielipiteitä vaikka en piittaa koko asiasta pätkääkään suuntaan tai toiseen."
-Niilo Paasivirta "Oikeat mielipiteet" sivustostaan

Pelkään saaneeni pysyvän hermostollisen vaurion.  

Teuvo Hakkarainen, tuo Arkadianmäen Homer Simpson, on Suomen Eduskunnassa kirjallisessa kysymyksessään protestoinut tulevien Tom of Finland-postimerkkien olevan antisemitistisiä koska kuvan homopoliisilla on päässään ”Natsi-Saksasta tuttu upseerin koppalakki, jonka kokardina on rienaava Daavidin tähti”.

Kyseinen perustelu Hakkaraisen kyselyssä on suora lainaus 17.4. julkaistusta tekstistä mm. fundamentalistikristittyjä parodioivalta huumorisivustolta nimeltään ”Oikeat Mielipiteet”. 

Voimme vain kuvitella miten Teuvo on homomerkkejä ahkerasti googlatessaan päätynyt pahaa-aavistamatta tälle hupisivustolle ja hihkunut riemusta: ”Kiitos Jeebus!!! Nyt kaatuu peppumerkki. Tätä ne eivät ottaneet huomioon.”

Siihen nähden, että perussuomalaiset ovat läpi lausuntojensa synnyttämien mediakohujen vedonneet jatkuvasti ironiaan on ironian taso nyt kasvanut täysin sietämättömäksi. Joko Hakkarainen erehtyi pitämään parodiaa omana ajattelunaan tai sitten Hakkaraisen tapa ajatella on ajattelun parodiaa. Päästäni taisi kärähtää ironiahermo. Ainakin se tuntuu turralta ja tuoksahtaa miedosti palaneelta piirilevyltä. 

Jos olisin Teuvon kelkkaan lähtenyt kansanedustaja Mika Niikko, menisin vähäksi aikaa kellariin pohtimaan kenen ideoita kannattaa lähteä tukemaan.

Kokardi ja hattu ovat tietenkin tyylitelty versio amerikkalaisen poliisin asusteesta. Sen kaikki muut paitsi Teuvo jo tiesivätkin

1.4.2007

Only once in your life, I truly believe, you find someone who can completely turn your world around. You tell them things that you’ve never shared with another soul and they absorb everything you say and actually want to hear more. You share hopes for the future, dreams that will never come true, goals that were never achieved and the many disappointments life has thrown at you. When something wonderful happens, you can’t wait to tell them about it, knowing they will share in your excitement. They are not embarrassed to cry with you when you are hurting or laugh with you when you make a fool of yourself.

-Bob Marley

Helppoa kuin tikkarin vieminen lapselta

Suomalaisen median homogeeninen uutisointi saa jälleen raapimaan päätä hämmentyneen epäuskon vallassa. Hallituksen leikkauspäätöksen jälkeen on likimain 100% mediapeitolla uutisoitu lapsiperheiden köyhtyvän 8 eurolla kuukaudessa. Näin kriittinen mediamme ajaa lapsiperheiden asiaa ja kritisoi tiukasti hallituksen toimia.

 

Vai olisiko mahdollista, että kyseessä on sittenkin kusetus ja suoranainen propaganda?

 

Lapsilisien leikkaus merkitsee 8 euron kuukausimenetystä ensimmäisen lapsen lapsilisästä. Ei kuulosta paljolta vai mitä?

 

Tähän leikkaukset eivät kuitenkaan lopu.

• Perusopetuksen laadun parantamiseen kohdistettuja valtionavustuksia vähennetään 57 miljoonaa euroa. Valtio ei enää osallistu oppilaitosten perustamishankkeiden rahoitukseen. Tämä vaikuttaa suoraan lasten koulutukseen. Hyvästä Pisa-menestyksestä on näemmä varaa leikata.
• Ansiotuloverotus kiristyy ensi vuonna ja perheet maksavat lisää veroa.
• Asuntolainan korkovähennysoikeus pienenee viidellä prosenttiyksiköllä vuosittain vuoteen 2018 asti. Vuonna 2018 asuntolainojen koroista enää 50 prosenttia on vähennyskelpoista. Tämä iskee räätälöidysti nuoriin ensiasunnossaan asuviin perheisiin.
• Työmatkakustannusten omavastuuosuus kasvaa 750 euroon. Nipsistä ja taas vähän pois perheen lompakosta.
• Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut nousevat. Lapsiperheiden lisäksi tämä talkooprojektin osa kohdistuu erityisesti myös vanhuksiin.
• Kiinteistöverot kiristyvät. Yleisen kiinteistöveron sekä vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveron laissa säädettyjä ala- ja ylärajoja korotetaan.  
• Energiaverotusta kiristetään 120 miljoonalla eurolla korottamalla yleisen sähköveroluokka I:n veroa.  
• Liikenteen polttonesteiden veroa korotetaan 42 miljoonalla eurolla. Tämä on ymmärrettävää koska tasaverot ovat se suunta, jota kohti ollaan menty jo pidemmän aikaa. 
• Henkilö- ja pakettiautojen ajoneuvovero nousee 150 miljoonalla eurolla niin, että korkeampaa veroa kannetaan vuoden 2016 alusta.

Mitä tästä listasta sitten jää käteen? Riippuu tietenkin laskijasta sekä kenen taskuihin katsotaan. Kohtuullinen yksimielisyys kuitenkin vallitsee siitä, että kahden lapsen ja kahden aikuisen muodostaman perheen ostovoima alenee vuonna 2015 noin 500-800 eurolla. Yhdestä lapsesta huolehtivan yksinhuoltajan lompakko kevenee 300-400 eurolla.

 

Jäänkin pohtimaan mikä tarkoitus mahtaa olla tämän 8 euron leikkauksen nostamisella pääuutiseksi kun se ei välttämättä ole edes 1% totuudesta.

 

”Mitä noi noin pienestä valittaa?” ja ”Kai tässä sitten pärjätään.” ovat ajatuksia, jotka puolueeton mediamme käytännössä pyytämättä ja ilman painostusta kirjoittaa näitten uutisten rivien väleihin. Vallan vahtikoira on Suomessa todellakin vallan vahtikoira.

 

YLEn A-studio 26.3. haastattelijana Sakari Kilpelä

Sakari Kilpelä: ”Oletteko jo lakanneet hakkaamasta vaimoanne?”
Haastateltava: ”Missä muka on sellaista tietoa, että olisin hakannut vaimoani?”
Sakari Kilpelä: ”Te ette nyt vastaa kysymykseen.”
Haastateltava: ”Mutta kun minä en ole kosk…”
Sakari Kilpelä: ”Vastatkaa kysymykseen! Kyllä vai ei? Joko olette lakanneet hakkaamasta vaimoanne?”
Haastateltava: ” Saanko sanoa? Saanko sanoa edes yhden lausee…”
Sakari Kilpelä: ”Mutta kun te vaan jankutatte tuota samaa ettekä vastaa kysymykseeni.”
Haastateltava: ”Enhän minä jankuta vaan saanko nyt vastat…” 
Sakari Kilpelä: ”No nyt tämä meni jankutukseksi. Tehän vaan jankutatte ettekä vastaa kysymykseeni.”
Haastateltava: ”No kun te ette anna minun puh…”
Sakari Kilpelä: ”Jaaha tämä oli tässä. Sinä kieltäydyit vastaamasta. Kiitos haastattelusta.”
Toimittaja Krista: ”Jassoo, lopetit lyhyeen. Olisi ollut vielä kysyttävää.”
Haastateltava: ”Siinä ei kyllä tullut varsinaisia kysymyksiä. Tuli syytelista ja aina kun yritti vastat…”
Sakari Kilpelä: "Ja sinulta ei saa vastausta siihen. Siitä on kysymys nyt."
Haastateltava: "Niin mä oon sanonu, niin me t..."
Sakari Kilpelä: "No niin, selitys tulee. Seuraava aihe."

Joskus maailma vaan tuottaa periaatteessa blogi-valmista materiaalia. Toimittaja Sakari Kilpelän Paavo Arhinmäelle esittämä monologihaastattelu A-studiossa 26.3.2014 oli juurikin sitä.

YLEn vastineen mukaan kyseessä oli "Eteläeurooppalainen debatti". Konsepti kuitenkin kaipaa vielä selkeästi hiomista. Nyt Paavo Arhinmäki häiritsi Kari Kilpelän työtä koko segmentin ajan yrittäessään itsepintaisesti saada puheenvuoroa. Seuraavalla kerralla lienee parempi käyttää pelkästään haastateltavan kuvaa tällaisen ikävän häiriköinnin mahdollisuuden poissulkemiseksi.

Mille Angela nauroi?

(Salaisuus paljastuu kuvaa klikkaamalla)

Raikas ja positiivinen satanismimme

Ayn Rand. Tämä mystinen nimi on alkanut vilahdella mediassa tihenevässä tahdissa.

Nalle Wahlroos on todennut Ayn Randin filosofian vaikuttaneen hänen ajatteluunsa ”merkittävästi”. Kalle Isokallion kolumnit voisivat olla suoraan Ayn Randin romaanissa ”Atlas Shrugged” esiintyvän Dagny Taggartin ajatuksia. Jopa kokoomuslaiset kunnallispoliitikot muistavat mainita tämän ”raikkaan virkistävän” ajattelijan blogeissaan.

Kuka sitten oli Ayn Rand?

Ayn Rand oli Venäjällä vuonna 1905 syntynyt ja sittemmin USA:han siirtynyt kirjailija ja populaarifilosofi. Hän myös perusti filosofisen oppisuunnan nimeltään objektivismi.

Objektivismissa altruismi eli muiden auttaminen ilman korvausta on paitsi väärin myös pahuutta. Randin mukaan ihmisen ainoa moraalinen tehtävä on toteuttaa tinkimättä omia päämääriään. Maailma jakautuu "ryöstäjä-pummeihin" ja "tuottajiin". ”Tuottajat” ovat kapitalistista tuotantokoneiston omistavaa eliittiä ja ”ryöstäjä-pummeihin” kuuluvat kaikki muut ihmiset palkansaajat mukaan lukien. Demokratia on enemmistön tyranniaa, joka estää ihmiskunnan parhaimmistoa (=rikkaita) käyttämästä ansaitsemaansa vapautta täydessä määrin. Uskonnollisella puolella objektivismin soihtua nykyisin kantava Ayn Rand-instituutin varapääjohtaja Onkar Ghate on todennut Jeesuksen toimineen ” täydellisesti väärin”. Objektivismi vastustaa kaikkia uskontoja niihin liittyvän epäitsekkyyden ja muiden auttamiseen pohjaavan filosofian takia.  

Ayn Rand tunnetaan myös ”modernin satanismin äitinä”. ”Saatanan Raamatun” kirjoittanut Anton Lavey pohjusti oman filosofiansa objektivismiin. Objektivismi on satanismia ilman metafysiikkaa ja satanismi on objektivismia ilman uskoa rationalismiin. Objektivismin voi äärimmäisesti yksinkertaistaen määritellä taloussatanismiksi. Objektivismi ei ole poliittinen ideologia kuten oikeistolaisuus. Objektivismi ei ole talouspoliittinen järjestelmä kuten kapitalismi. Objektivismi on kokonaisvaltainen elämänfilosofia, ihmiskäsitys ja maailmankatsomus.

On erittäin tärkeää ymmärtää, että kun objektivistia ajatuksia ajetaan Suomessa ne eivät ole Pohjoismaisen sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion vastakohta vaan koko Länsimaisen humanismin vastakohta. Tämän takia niin monet rahaeliittiämme edustavat objektivistit vaikuttavat keskusteluissa ylivoimaisen selkeiltä ja helpoilta ymmärtää. Raikkailta ja positiivisilta. Kun demari tai vasuri haluaa puhua sosiaalipolitiikasta on aidan toisella puolella ratkaisut kaikkeen tietävä ja ehjän maailmankuvan omaava moderni satanisti. Keskustelussa tämä vastaa osallistumista uimakilpailuun rugby-varusteissa. Humanismiin pohjaava monimuotoinen poliittinen ajattelu vaikuttaa väkisin "unelmahötöltä" satanismin yksinkertaiseen yli-ihmisuskoon verrattuna. On tehotonta ja sekavaa puhua politiikasta kun tosiasiassa puhutaan arvoista.

Ennen kaikkea poliittinen maailmankuvallinen rajaviiva ei enää kulje oikeisto-vasemmisto-akselilla. 2000-luvulla se kulkee satanismi-humanismi-akselilla.

"1900-luku nosti ennennäkemättömän enemmistön tyrannian aallon ensin fasismina ja toisen maailmansodan jälkeen varsinkin ylimpien tuloluokkien henkilöverotuksen nousuna."
-Björn Wahlroos: ”Markkinat ja demokratia”

”Intiaaneilla ei ollut mitään oikeuksia maahan eikä ollut olemassa mitään syytä, että joku olisi heille sellaiset myöntänyt. He eivät olisi niitä ymmärtäneet eivätkä käyttäneet. Minkä puolesta he sitten taistelivat vastustaessaan valkoisen miehen läsnäoloa tällä mantereella? He taistelivat jatkaakseen primitiivistä olemassaoloaan, puolustaakseen ’oikeuttaan’ pitää tämä osa Maasta koskemattomana, ei edes omaisuutena, vaan vain pitääkseen kaikki poissa ja elääkseen käytännössä kuin eläimet tai vähän niitten yläpuolella. Kuka tahansa joka tuo mukanaan sivistystä on oikeutettu valtaamaan koko tämän mantereen.”

"Epäitsekkyys ja kapitalismi eivät sovi yhteen... ne ovat filosofiset vastakohdat; niitä ei voi olla yhtäaikaa samassa ihmisessä tai yhteiskunnassa." 

”Pahuutta ei voi tapahtua ilman uhrin suostumusta.”

-Ayn Rand

Jokainen lynkkaus on karnevaali

Kun YLE järjesti tiistaina 4.3. kannabisiltansa alkoi some savuta. Virtuaalinen lynkkausjoukko etunenässään muutama maamme julkkistyrkky alkoi sytyttelemään soihtujaan ja heiluttelemaan heinähankojaan jo ennen keskustelun alkamista.

Mistä moinen innostus?

No, luvassahan oli melko harvinainen tilaisuus päästä julkisesti herjaamaan ja kivittämään toista ihmistä täysin ilman pienintäkään pelkoa edesvastuuseen joutumisesta.

Suomalaisen julkisuuskäytännön mukaista on, että jos puhut sallivaan sävyyn kannabiksesta, sinusta saa sanoa julkisesti aivan mitä tahansa. Tämän paikalle kertynyt virtuaalinen lynkkausporukka (ja Jari Sarasvuo sen jäsenenä) tiesi vallan mainiosti.
 
Perinteen mukaisesti kivien heittely kohteeksi valikoitiin sairaimmalta ja heikoimmalta vaikuttanut yksilö. "Karnevaalit", joihin Sarasvuokin viittasi, aloitettiin puuttumalla Tuomas Lustigin ulkoiseen olemukseen edes vaivautumatta kuuntelemaan häneltä ensimmäistäkään kommenttia. Nyt vain kävikin niin ikävästi, että Lustigilla on vakava sairaus ja huume-kannabis reseptillä. 

"My bad" totesi Jari Sarasvuo kun totuus lopulta valkeni hänelle. My ass!
 
On syvästi mielenkiintoista ketkä kerääntyivät heittelemään piruuttaan verbaalisia kiviä puolustuskyvyttömäksi tietämänsä ihmisen päälle.
 
Siis ketkä saavat tämän tyyppisestä ajanvietteestä itselleen kiksejä: "Hei toi on ruma! Hohohohohhoo!!!" 

PS

Ellei Tuomas Lustig olisi vakavasti sairas, niin kaikki olisi ihan hyvin. Mikään ei olisi "my bad". Siinä pohdittavaa monelle muullekin kuin Jarille.