Turkis on tragedia!

Koulujen massateurastusten ja perhemurhien myötä Suomen kieleen on syntynyt uusi eufenismi kammottavia otsikoita kaunistamaan. Maassamme ei enää tapahdu murhia vaan "tragedioita". Tänäänkin uutisoidaan kahdesta "vakavasta perhetragediasta". Kouluissamme tapahtuu vastaavasti koulutragedioita tai sitten paikallisia tragedioita kuten "Kauhajoen tragedia".

Mikäli kielen kehitys jatkuu samaan suuntaan, ovat seuraavana vuorossa joukkotragedia, palkkatragedia ja kunniatragedia. Murhaajista tulee traagikoita ja naispuolinen tappaja on tragedienne. Sarjamurhaaja on luonnollisesti sarjatraagikko. Poliisiin perustetaan tragediaryhmä maamme tragedioita tutkimaan.

Miksi juuri tragedia?

Aristoteles kirjoittaa Runousopissaan tragedian eli antiikin murhenäytelmän muodostavan kokonaisuuden jossa on alku, keskikohta ja loppu. Tragedian tarkoituksena on kuvata ihmisiä, jotka kohtaavat murheellisen kohtalon. Tapahtuu "traaginen erehdys" eli hamartia, jonka seurauksena traaginen sankari ajautuu onnettomuuteen. Traaginen erehdys on teko, jonka sankari suorittaa vapaaehtoisesti. Teosta tulee traaginen koska vapaaehtoisuudesta huolimatta sankari on väistämättömien olosuhteiden armoilla. Keskeistä on katharsis, emotionaalinen puhdistuminen, jossa sivustakatsojat saavat vapautuksen erilaisista tunteista katsoessaan näytelmän henkilöiden kärsivän. Tragedia ilmaisee aina sitä, mitä tapahtuu välttämättä kun taas historiankirjoituksen kuvaamat tapahtumat voivat olla hyvinkin epätodennäköisiä. Tragedian tapahtumien edessä voi ainoastaan alistua ja lopulta vapautua puhdistavan katharsiksen kautta.

Todellinen tragedia on se, että kun maamme väkivaltarikokset näyttävät vuonna 2008 tulevan lisääntymään yli 40% tätä kehitystä aletaan kutsua lehdistössä tragediaksi. Siis välttämättomäksi ja väistämättömäksi onnettomuudeksi. Mikäli asia on niin pitäisi puhua luonnonkatastrofista.

---
Lähteenä Aristoteleen Runousoppi ja Wikipedia