Turkis on tragedia!

Koulujen massateurastusten ja perhemurhien myötä Suomen kieleen on syntynyt uusi eufenismi kammottavia otsikoita kaunistamaan. Maassamme ei enää tapahdu murhia vaan "tragedioita". Tänäänkin uutisoidaan kahdesta "vakavasta perhetragediasta". Kouluissamme tapahtuu vastaavasti koulutragedioita tai sitten paikallisia tragedioita kuten "Kauhajoen tragedia".

Mikäli kielen kehitys jatkuu samaan suuntaan, ovat seuraavana vuorossa joukkotragedia, palkkatragedia ja kunniatragedia. Murhaajista tulee traagikoita ja naispuolinen tappaja on tragedienne. Sarjamurhaaja on luonnollisesti sarjatraagikko. Poliisiin perustetaan tragediaryhmä maamme tragedioita tutkimaan.

Miksi juuri tragedia?

Aristoteles kirjoittaa Runousopissaan tragedian eli antiikin murhenäytelmän muodostavan kokonaisuuden jossa on alku, keskikohta ja loppu. Tragedian tarkoituksena on kuvata ihmisiä, jotka kohtaavat murheellisen kohtalon. Tapahtuu "traaginen erehdys" eli hamartia, jonka seurauksena traaginen sankari ajautuu onnettomuuteen. Traaginen erehdys on teko, jonka sankari suorittaa vapaaehtoisesti. Teosta tulee traaginen koska vapaaehtoisuudesta huolimatta sankari on väistämättömien olosuhteiden armoilla. Keskeistä on katharsis, emotionaalinen puhdistuminen, jossa sivustakatsojat saavat vapautuksen erilaisista tunteista katsoessaan näytelmän henkilöiden kärsivän. Tragedia ilmaisee aina sitä, mitä tapahtuu välttämättä kun taas historiankirjoituksen kuvaamat tapahtumat voivat olla hyvinkin epätodennäköisiä. Tragedian tapahtumien edessä voi ainoastaan alistua ja lopulta vapautua puhdistavan katharsiksen kautta.

Todellinen tragedia on se, että kun maamme väkivaltarikokset näyttävät vuonna 2008 tulevan lisääntymään yli 40% tätä kehitystä aletaan kutsua lehdistössä tragediaksi. Siis välttämättomäksi ja väistämättömäksi onnettomuudeksi. Mikäli asia on niin pitäisi puhua luonnonkatastrofista.

---
Lähteenä Aristoteleen Runousoppi ja Wikipedia

Paljosta on paha valita

Kuntavaalirääppiäiset pikaisen katsauksen muodossa. Tästä joukosta sinun pitää kansanedustajaehdokkaasi valitsemaan.

Kokoomus

Kokoomus on vienyt poliittisen imagomainonnan ja äänestäjien kyynisen sumuttamisen aivan ennen näkemättömälle, jopa postmodernille, tasolle. Se kampanjoi vasemmiston tunnusten alla, kertoo edustavansa työläisiä ja toteuttaa samalla johdonmukaisesti oikeistopolitiikkaa lopullisena maalinaan rajoittamaton kapitalismi. Vanhan polven kokoomuslaisten kuten Iiro Viinasen ja Harri Holkerin kriittiset kommentit kertovat selkeästi miten ahnetta ja kylmää puolueen nykyisin tarjoama kyyti tosiasiassa on.

Kokoomus todisti kunnallisvaaleissa, että mainosten ja käytännön politiikan välinen ristiriita voi olla miten suuri tahansa ellei vastapuolella ole mitään tarjottavaa sen paremmin ideologisesti kuin käytännössäkään.

SDP

Tämä puolue luopui ideologisesta pohjastaan Paavo Lipposen kaudella. Nykyisin ainut punaväri SDP:ssä löytyy puheenjohtajan poskilta, mikäli hänen puoluettaan kutsutaan punaiseksi. Kunnallisvaalitentissä Jutta Urpilainen ilmoitti demareiden kuuluvan Suomessa poliittiseen keskustaan. Murheellisinta demareissa on todellakin se, että he häpeävät sitä että he ovat demareita.

SDP:n identiteettikriisi on suomalaisen keskiluokan identiteettikriisi. Suomalainen varakkaiden työläisten keskiluokka on huiman nousukauden pyörteilyssä kadottanut perspektiivinsä. Nyt se kuvittelee olevansa omistavaa luokkaa ajellessaan firman autolla ja asuessaan pankin omistamassa talossa.

Keskustapuolue

Keskustapuolue ei häpeä itseään. Keskustapuolue häpeää äänestäjiään. Se on hylännyt maakuntien ruohonjuuritason kannattajansa. Keskustapuolue haluaisi urbanisoitua – olla stadilainen. Samalla kun toinen päähallituspuolue Kokoomus parantaa kannatustaan Keskustapuolue menettää sitä. Se ettei tällainen kehitys herätä puolueen johtoa kertoo siitä, että puolueen johto ei edusta puoluetta vaan itseään. Vanhasen ja kumppaneiden unelmissa heidän äänestäjänsä asuisivat kaupungeissa, ajelisivat Bemareilla ja olisivat muutenkin niin kuin Kokoomuksen äänestäjät. Maakunnissa isiltään kepulaisuuden perineet ihmiset ovat olleet hitaita luopumaan puolueestaan, mutta nämä kuntavaalit näyttivät kehityksen nyt lopulta alkaneen. Ilman todella suurta suunnanmuutosta Keskustapuolue tipahtaa nopeasti taistelemaan kannatuksesta Perussuomalaisten ja Vihreiden kanssa.

Vihreät

Tämä puolue luopui ideologisesta pohjastaan samalla kun sen äänestäjät luopuivat omastaan. Siksi se on onnistunut pitämään kannatuksensa tasaisena. Vihreiden äänestäminen on kiva tapa ostaa itselleen hyvä omatunto, vaikkei kukaan enää täsmälleen kykenisikään sanomaan mihin sellainen perustuu. Hallituksessa Vihreiden rooli on toimia suurpuolueita ehostavana meikkinä. Tämän roolin he ovat ottaneet mielellään vastaan ja saavat palkkioksi keksejä.

Ilmastonmuutos on tärkeä asia, vanhukset on tärkeä asia ja suvaitsevaisuus on tärkeä asia. Lässyn, lässyn ja perse.

Vasemmistoliitto

Vasemmistoliitolla olisi jo pidemmän aikaa ollut loistavat mahdollisuudet täyttää SDP:n tyhjäksi jättämä paikka poliittisella vasemmalla, mutta se uinailee sikeästi. Tähän on historiallisia syitä ja ne syyt istuvat puolueen päättävissä elimissä. Vanhoilla tahriintuneilla stallareilla ei oikeasti ole mitään muuta tekemistä uudessa vasemmistossa kuin korkeintaan olla antamassa neuvoa tyyliin: ”Älkää tehkö niin kuin me teimme.”

Perussuomalaiset

Perussuomalaisia kutsutaan populisteiksi. Populisti tarkoittaa poliitikkoa, joka pyrkii ajamaan äänestäjien haluamia asioita. Tämä kertoo lähes kaiken niistä ongelmista, joita suurpuolueille on luvassa Persujen kanssa seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Perussuomalaisilla on kunnallisvaalivoittonsa jälkeen kaikki vanhan kunnon SMP:n edut ja ongelmat. Nykyisessä poliittisessa tyhjiössä sen on helppoa tehdä kärkevää oppositiopolitiikkaa. Toisaalta puolue on kasvanut mahdollisesti liiankin nopeasti ja nyt sen aktiiveissa on varmasti tämän tyyppisen ilmiön puoleensa vetämiä kylähulluja ja ääriaineksia. Voi tietenkin olla, että Timo Soini otti opikseen Halmeesta ja käytti tiheämpää seulaa ehdokkaita valitessaan. Silti Persujen monilla uusilla kokemattomilla poliitikoilla on paljon mahdollisuuksia tyriä saavutettu voitto ja jopa SMP:n tapaan hajottaa koko puolue. Sekin kysymys on yhä avoin onko Perussuomalaisia ilman Timo Soinia.

RKP

RKP:n puheenjohtaja ilmoitti haastattelussa ennen kuntavaaleja, ettei hän ole huolissaan siitä mahdollisuudesta, että RKP menettäisi ainokaisen paikkansa Kuntaliitossa. Stefan Wallin totesi, että lain mukaan Kuntaliiton hallituksessa on oltava yksi ruotsinkielinen jäsen. Hän ei edes ymmärtänyt vitsiä kun toimittaja kysyi oliko tosiaan säädetty laki RKP:n paikasta hallituksessa vai käyvätkö muidenkin puolueiden ruotsinkieliset.

Ei kaikille

Teknofiliani on tällä kertaa johtanut minut Windows Mobile-pohjaisten puhelinten ihmeelliseen maailmaan ja vyölläni keikkuu siis nyt HTC TyTN II. Samalla olen kokenut suuren oivalluksen. Vaikka seuraavassa kappaleessa tarjoilen kevyttä techtalkkia melko raskaalla kädellä, se kannattaa lukea oivallukseni ymmärtämiseksi.

Laitteen käynnistyttyä loin ensimmäiseksi langattomat yhteydet työpaikkani Exchange-palvelimeen. Toimialueen, salasanojen ja muiden vastaavien tietojen syöttämisen jälkeen TyTn eli Tytinä synkronoi kiltisti yhteystietoni, kalenterini ja sähköpostini. Tajusin kuitenkin tehneeni turhaa työtä – puhelimen käyttöjärjestelmäversio oli Windows Mobile 6 nykyisen version ollessa 6.1 ja käyttöjärjestelmän päivittäminen poistaisi kaikki tekemäni asetukset. Päivityksen mahdollistamiseksi asensin PC:lleni Microsoft ActiveSync 4.5-ohjelmiston. Tämän jälkeen hain netistä Windows Mobilen 6.1-version. Kytkin puhelimen USB:llä tietokoneeseen ja päivitin sen käyttöjärjestelmän. Luonnollisesti olisin voinut tätä ennen kopioida Tytinän sisällön tietokoneelleni varmistusohjelmalla, mutta en jaksanut moiseen ryhtyä pelkkien email-asetusten takia. Seuraavaksi yritin käynnistää laitteeseen integroitua GPS-paikanninta ja havaitsin, että sen ohjelmisto oli poistunut geneerisen käyttöjärjestelmäpäivityksen mukana bittitaivaaseen. Palautin sen saman tien mukana tulevalta asennuslevykkeeltä. Uusi käynnistys osoitti, ettei TomTom Navigator-ohjelma osaa puhua vakiona suomea. Perustin käyttäjätilin TomTomin verkkopalveluun ja hain sieltä ilmaisen suomenkielisen päivityksen. Se ei kuitenkaan jostain syystä suostunut asentumaan puhelimeeni, joten tein päivityksen lopulta suoraan Navigatorista puhelimen oman 3G-yhteyden läpi. Kun GPS ei kohtuullisen odottelun jälkeenkään suostunut löytämään yhtäkään sateliittia Googlasin pikaisesti nettiä. Kävi nopeasti ilmi ettei Tytinän sisäinen GPS varsinaisesti toimi tehdasasetuksilla. Lähdin siis imuroimaan itselleni työkaluja ongelman ratkaisuun ja aloitin kivasta Chartcrossin softasta GPS Test...

HETKINEN, HETKINEN, HETKINEN!

Tässä kohtaa huomasin Naisen jonottavan pääsyä PC:lle ja koin aiemmin mainitsemani oivalluksen:

Olin puuhastellut uuden puhelimeni kanssa jo pari tuntia eikä se vieläkään toiminut niin kuin mainoksien perusteella saattaisi luulla.

Älkää käsittäkö väärin. Minä en edes huomannut ajan kulumista, koska uuden elektronisen värkkineen kanssa leikkiminen on yksi niistä asioista, joista minä saan kiksini. Teknofiilien ja perusnörttien perversiot eivät kuitenkaan riitä oikeuttamaan nykyisen teknologian monimutkaisuutta ja puolivalmiutta.

Kuluttajan on syytä ymmärtää, etteivät älypuhelimet ole valmiita tuotteita vaan henkilökohtaisen mobiiliympäristön rakennussarjoja. Niiden ylläpito ja hallinta ei todellakaan ole tarkoitettu kaikille vaikka niitä nyt kaupitellaan ”edullisilla” kuukausisopimuksilla jokamiehen trendituotteiksi. Älypuhelimen käyttäminen pelkkään soitteluun on puolestaan yhtä taloudellista ja kätevää kuin maitolitran noutaminen lähikaupasta F-16 hävittäjällä.

TyTN itsessään vaikuttaa mainiolta laitteelta. Se ei tunnu aivan niin asialliselta ja harkitulta kuin Nokian Communicator, mutta minä en välttämättä ensisijaisesti kaipaa kumpaakaan ominaisuutta. Tässä vaiheessa suosittelen TyTNiä teknoleluksi ja Communicatoria työkaluksi. Aika saa luvan näyttää.

Järkevää ulkoistamista

Suomen Valtio aikoo korvata Kaupthing-pankkiin sijoittaneiden menetykset korkoineen. Tämä tarkoittaa sijoitetun pääoman korvaamista myös sille luvatun tuoton osalta. Lopullisen ehdotuksen asiasta eduskunnan suurelle salille tekee perjantaina valtiovarainvaliokunta. Eduskunta päättää takausvaltuuksien antamisesta perjantaina iltapäivällä.

Olen kunnioituksesta mykkänä. Kun Jyrki häviää Casino Kaupthingissa 25000 euroa ruletissa niin nyt minä maksan Jyrkille, paitsi hänen 25000 euroaan takaisin, myös hänen potentiaalisen voittonsa. Eikä tämäkään vielä riitä – teen saman Jyrkin kymmelletuhannelle kavereille. Yhteensä tässä pelipöydässä minulle tuli takkiin 115 miljoonalla eurolla plus Kaupthingin asiakkailleen lupaamat voitot päälle. Pitänee vähentää pelaamista ja riskisijoittamista.

Tätä minä kutsun todelliseksi ulkoistamiseksi – voitot sulle ja riskit mulle. Silkkaa neroutta! Ainoa asia joka minua tässä hämää on se, etten kykene nimeämään nykyistä talousjärjestelmäämme.

Talkookapitalismi?

P.S.

Stakesin tekemän tutkimuksen mukaan oppilashuollon saattaminen säälliseen kuntoon vaatisi noin 150 miljoonaa euroa. Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen totesivat molemmat TV2:n kunnallisvaalikeskustelussa ettei tälläisia rahoja olla rikkiammutuille kouluillemme jakamassa. Summan suuruutta voi verrata hallituksen myöntämiin 50 miljardin euron valtiontakauksiin suomalaispankkien sijoitustodistuksille ja joukkolainoille.

Lasku tulee - oletko valmis?

Ennustaminen on vaikeaa,varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Leikin tässä silti hetken ennustajaeukkoa.

Kunnallisvaalien jälkeen hallitus julkistaa pankkitukipakettinsa, joka on ainakin 25-35 miljardia euroa. Juuri nyt pääministerin ja valtiovarainministerin mukaan priimakunnossa oleva Suomalainen talous ei sitten yllättäen olekkaan niin priimakunnossa. Tietenkin tilanne on jo nyt johtavien hallituspuolueiden tiedossa, mutta sen ei haluta vaikuttavan kunnallisvaalitulokseen.

Viime kerralla veronmaksajien lopulliseksi kokonaistappioksi pankkikriisistä on arvioitu noin 50 miljardia markkaa. Luvussa eivät ole mukana välilliset kansantaloudelliset vaikutukset.

Tätä menoa ehdin elämäni aikana ostaa suomalaiset pankit ainakin kolmeen kertaan. Ymmärrän viimeinkin miten globaalin kapitalismin ikuinen kasvu mahdollistuu - kun piikki on täynnä minut kutsutaan paikalle maksamaan lasku ja juhlat voivat taas jatkua.

Uusliberalismin merkittävin oivallus on ollut ulkoistaa yritystoiminnan riskit valtioille.

Mediaterminologiaa

Seurattuani nyt julkista keskustelua Kauhajoen joukkomurhasta haluaisin vielä kerran palata aiheeseen ja pohdiskella muutamia tässä keskustelussa usein toistuvia ajatuksia ja käsitteitä.

Tärkeintä on, että ketään ei syyllistetä

Tässäpä kaikkialla toisteltu mantra, joka saa minut epäilemään suomen kielen taitojani. En nimittäin ymmärrä sitä lainkaan. Kenelle on tärkeintä, ettei ketään syyllistetä? Syyllisille? Miten se, ettei ketään syyllistetä, on tärkeämpää kuin se onko kukaan vastuussa tapahtuneesta miltään osin tai kuuluuko kellekkään vastuu estää sitä toistumasta?

Kiusaajat

Ennen kuin ensimmäistäkään tapettua oli tunnistettu, meille jo kerrottiin kuka oli murhaaja. Murhaaja on nimeltään Kiusaajat. Kiusaajat laittoi aseen Matti Saaren käteen ja painoi liipaisimesta. Kiusaajat näemmä myös piti huolta siitä, että kuka tahansa voi maassamme saada luvan puoliautomaattisen pistooliin.

Tämä Kiusaajat on salaperäinen kaveri. Mitään todellisia viitteitä hänen henkilöllisyydestään tai teoistaan ei ole näkynyt missään. Matti Saari ei mainitse häntä omissa promovideoissaan tai kuvissaan. Kiusaajat on selitys, jonka jälkeen kaikki on selitetty ja voimme mukavasti siirtyä puhumaan Yhteisöllisyydestä – Yhteisöllisyys on nimittäin ilmaista.

Yhteisöllisyys

Kukaan ei varsinaisesti tiedä mitä Yhteisöllisyys tarkoittaa. Käytännössä Yhteisöllisyys merkitsee sitä, ettei yleisen taivastelun lisäksi tarvitse tehdä mitään. Jos soveltaisimme Yhteisöllisyyttä liikenteeseen, poistaisimme nopeusrajoitukset ja laittaisimme teiden varsiin kylttejä, joissa lukisi: ”Muista Yhteisöllisyys!”

Harrastustoiminta

300 000 ärhäkkäästi äänestävän harrastajan äänet ovat niin tärkeitä, ettei heidän harrastuksensa mahdollisesti aiheuttamista turvallisuusriskeistä voida ennen kuntavaaleja keskustella. Harrastustoiminta itsessään on niin tärkeää, että sisäministerimme otti heti Kauhajoen jälkeen julkisesti osaa harrastajien suruun televisiossa. Tämän hän teki ennen kuin ruumiita oli edes tunnistettu saatikka luovutettu omaisille.

Ampuja oli uhri

On varmasti hienoa tuntea olevansa hieno ja ymmärtäväinen ihminen kun toteaa murhaajan olevan uhri. Lauseen järkevyys on kyseenalainen kun mietimme uutisointia, jossa tapettuja ei muisteta lainkaan. Ei nimiä. Ei kasvoja. Ainoa median antama identiteetti Kauhajoella tapetuille on numero. Se numero on Kymmenen.

Kauhajoella ei tapettu nuoria tai edes ihmisiä. Meidän hymypoika Matti tappoi Kauhajoella Kymmenen. Kaiken lisäksi tämä tapettu Kymmenen liittyi jotenkin hämärästi Kiusaajiin. Ehkä Kymmenen jopa tunsi Kiusaajat tai peräti oli sen kaveri. Matti Saari on siis uhri ja Kymmenen on jotenkin vastuussa tapahtuneesta. Tämän vuoksi mediamme teki lööpeissään Saaren kanssa puolestamme sinunkaupat.

Mikäli uskomme maailmassa olevan pahuutta joudumme sen kysymyksen eteen mistä pahuus tulee. Ellemme usko pahuuden tippuvan taivaalta tai nousevan maan alta, jäljelle jää ainoastaan yksi lähde. Ihminen. Pahuus on pahojen ihmisten pahoja tekoja. Kauhajoen ampuja oli paha ihminen, joka teki pahoja tekoja. Ellei edes tällaista perusasiaa kyetä enää näkemään, voidaan todeta Länsimaisen moraalikäsityksen hävinneen lopullisesti.