maanantai 10. maaliskuuta 2008

Valheita ja valheita

Minua ei kiinnosta pätkääkään se miten pääministeri Vanhanen ja Susan Ruusunen puivat yksityiselämäänsä oikeudessa ja lehdissä. Se on kaikkien mahdollisen asioiden kannalta täysin höperöä ja irrelevanttia saippuoopperaa, jota pölpöttävä apinalauma seuraa leuat jauhaen, silmät tapillaan ja korvat hörössä. Se on antanut jokaiselle persereiälle mahdollisuuden tirkistelyyn julkkiksen makuuhuoneeseen ja tilaisuuden tuntea moraalista tai älyllistä ylemmyyttä. Ei mitään sen enempää tai edes vähempää.

Tähän asti.

Nyt kokoomuksen kansanedustaja Tuulikki Ukkola on katsonut asiakseen esittää blogissaan oman näkemyksensä ja se on kieltämättä vienyt keskustelun täysin uudelle tasolle. Hän kertoo meille seuraavaa:

"Pääministeri kertoi aikoinaan tavanneensa Susanin Ikeassa. Tosiasiassa pariskunta kohtasi netissä...Kyllä tässä jo voi hädissään kysellä, mistä muusta pääministeri laskee luikuria? Ja kenelle?"

Ukkola kehottaa kansalaisia tekemään kantelun eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, että se voisi tutkia pääministerin toimintaa tässä tuikitärkeässä asiassa.

Olisi aivan liian helppoa sanoa tässä jotain Ukkolan niin sanotusta ajattelusta sinänsä. Sen lisäksi sillä tiellä yksi asia johtaisi helposti toiseen ja päätyisin todennäköisesti oikeuteen kunnianloukkauksesta, vaikka kyseinen rikos tässä tapauksessa on mahdollinen ainoastaan juridisena terminä. Siksi valitsen Ukkolan itsensä käyttämä moraalisen näkökulman.

Miten kansanedustaja Tuulikki Ukkola voi jatkaa kansanedustajana vaikka hän presidentinvaalien 2006 aikaan itse julkaisi törkeän valheen toisesta presidenttiehdokkaasta? Valheen, jonka hän joutui melkein heti paikalla nielemään anteeksipyyntöjen kera. Valheen, jolla oli puhtaasti poliittiset tarkoitusperät ja josta olisi missä tahansa muussa tilanteessa päätynyt suoraan raastupaan ilman perustuslakivaliokuntaakin.

Ei kommentteja: