"Ruotsalaisessa Jällivaaran esikoulussa lapsilta ja henkilökunnalta on kielletty raidallisten ja pilkullisten vaatteiden käyttö, kertoo Aftonbladet-lehti verkkonumerossaan. Syynä on se, että yksi koulun henkilökuntaan kuuluvista saa migreenin värikkäistä vaatteista."-Iltasanomat 13.2.2008
Tällaisia uutisia lukiessaan sitä saattaisi luulla, että lähimmäisenrakkaus on noussut länsimaisessa yhteiskunnassa täysin uusiin sfääreihin. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. USA:n yliopistoissa 1990-luvulla syntynyt political correctness siinä vain saavutti jälleen yhden järjen riemuvoiton. PC-maailmassa pohdiskellaan vakavissaan minkä väristä paitaa pitäisi käyttää migreeniä sairastavan lastenhoitajan seurassa, mutta ei lainkaan sitä miksi hänen palkkansa on niin naurettavan pieni tai sitä, että hän joka tapauksessa altistuu kaiken värisille paidoille kaiken aikaa. Kyseessä on arvojärjestelmä, jolle on elintärkeää miten tummaihoista (ilmaisu on käsittääkseni poliittisesti korrekti) ihmistä nimitetään, mutta ei lainkaan tärkeää onko hänen mahdollista saada työtä.
PC keskittyy eleisiin, sanojen merkityksiin ja äärimmäisen pienten vähemmistöjen tunteiden suojelemiseen "epäkorrekteilta" ilmaisuilta ja ympäristöiltä. Se vetoaa suoraan tunteeseen eikä vaadi minkäänlaisten suurten kokonaisuuksien ymmärtämisen yrittämistä. Se on moraalia ja lähimmäisestä välittämistä samalla tavalla kuin auton alle jääneen hiusten leikkaaminen on ensiapua. Se on pikaruokakulttuurimme yhteiskunnallista instant-vaikuttamista, jossa voi välittömästi kokea ymmärtäneensä ja ratkaiseensa rasismin ongelman kun Neekerinpusut ja Suvivirsi saadaan kiellettyä.
Poliittinen korrektius on jo nimityksenä oksymoroni. Älkää ihmeessä uskoko korjaavanne maailmaa jos muutatte "palomies" sanan muotoon "palohenkilö".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti