perjantai 16. maaliskuuta 2007

Elokuva

Onko sinun aivoistasi mitään hyötyä edes sinulle?

Hauska. Pelottava. Älykäs. Kiusallinen. Tosi.

Plerttu antaa viisi tähteä.

Löytyy DVD :llä.

torstai 15. maaliskuuta 2007

Rahan aukoton logiikka

Siellä missä tarvitsee perustella yksittäisten ihmisten, joukkojen tai koko Homo Sapiens-lajin elämän edellytysten huonontamista raha on peruste, jonka jälkeen keskustelu päättyy myöntyvään, alistuneeseen hiljaisuuteen. Rahasta on tullut ainoa rationaalinen perustelu kaikelle. Muut perustelut toiminnalle tai päätöksille on virallisesti julistettu kommunismiksi, viherpiipertelyksi ja ylipäänsä haihattelevaksi idealismiksi.

Ei ole yrityksen vika, että se ulkoistaa toimintonsa Kiinaan – siellä voidaan tuotantoa jatkaa suuremmalla voitolla. Ei ole kunnan vika jos mummot makaavat vanhainkodeissa omassa kusessaan – valtionosuuksia on leikattu. Ei ole valtion vika, etteivät kunnat kykene hoitamaan velvollisuuksiaan – valtio ei voi velkaantua vaan sen on tuotettava voittoa.

Kunnalliset palvelut kilpailutetaan ja yksityistetään kustannusten eli rahan säästämisen takia. Sosiaaliturvaa leikataan sosiaalikustannusten eli rahan säästämisen takia. Ihmiset kuolevat leikkausjonoihin koska muutama kuolemantapauksen estäminen vuodessa ei ihan vielä ole esimerkiksi 150 000 € arvoista. Ihmishengen tarkka euromääräinen arvo on tänään helposti laskettavissa.

Mikään yhteiskunnallinen vääryys ei nykyisin ole kenenkään vika vaan aina rahan sanelema kylmä realiteetti, jolle ei ole olemassa mitään loogista vaihtoehtoa tai vastaväitettä.

Globaalin halitsemattoman kapitalismin giganttinen propagandakoneisto on synnyttämämässä läntisen kvartaali-yhteiskunnan, jossa valtiollista, yhteistä ja henkilökohtaista taloutta arvotetaan pörssiyhtiöiden arvoilla ja mittareilla. Ihmisistä halutaan tehdä tuotantoyksiköitä ja keskenään vailla armoa kilpailevia oman elämänsä alihankkijoita.


---

The “free market” and laissez-faire doctrines and practices viewed the human world as an aggregation of persons – individuals – each of whom was controlled by a universal, and therefore interchangeable, rational or calculating economic self interest. The law of the free market was considered the law of human life. The free market was lord of all; and if it wrought havoc upon societies, heritages, ethical and esthetic values, family and community life, and even the natural resources of earth itself, it remained the overriding principle; it dominated conduct and assured ultimate salvation. It would eventually heal every wound it inflicted.

The Industrial Revolution contained the assertion of certain complex of “values”, made supreme over any other values which might exist. These values were those of wealth as an end in itself and wealth as the means to power; these overriding values were believed to contain within themselves the dynamics of humankind. They were society. Human process was individual process under the stimulus, universally efficient, of physical want and the money-lust or money-for-power lust. True it was that as viewed through these core-values and postulates about the nature of men, there did still exist facts of non-economic culture, institutions, languages, prejudices. They existed to be made use of, or circumvented, or endured, until the core-values of the Industrial Revolution could be made utterly regnant and its postulate as to human nature could be made wholly true through the rearrangement of human conditions and the re-conditioning of men’s minds.


torstai 8. maaliskuuta 2007

Mein epitaph

Hieman epäröiden julkaisen tämän, mutta toisaalta kyseessä on erittäin vanhan ystäväni viimeinen toive. Voi olla, että minulle tulee ikävä tuota vanhaa pelottavaa pirulaista, jonka olen tuntenut niin varhaisesta lapsuudestani kuin kykenen muistamaan.

---

Mein epitaph

Tämä on ainoa viestini teille Adamin lapset. Menschen. En osaa nimetä syitä, jotka saavat minut viimeisinä hetkinäni kirjoittamaan viestin karjalle ja typerille luontokappaleille. Kaipaanko niin epätoivoisesti kuulijoita? En ehkä kestä kaltaisteni ylenkatsetta? Tiedän, että kuten minäkin, he ovat myötätunnon tuolla puolen. Kaipaanko siis myötätuntoa? Minulla ei ole sielua. Siellä missä ennen oli luontoa ja maata, elämää ja vettä, minä näen loputtoman autiomaan, joka muistuttaa jonkinlaista kraatteria ja on niin järjetön ja valoton ja hengetön, ettei tajunta saa siitä otetta millään tietoisella tasolla ja jos sitä lähestyy tajunta kieppuu taaksepäin kykenemättä käsittämään mitään.

Minä olen jotakin, joka muistuttaa sitä mitä te kutsutte vampyyriksi. Asasabonsam, civateteo, ch'ing shih, dearg-due, tlahuelpuchi tai mulo. Te olette antaneet meille monta nimeä. Minä olen se mikä minä olen ja huomenna aion nähdä auringon nousun ensimmäistä kertaa. Minä en enää muista. Libera me, Domine, de morte aeterna.

Ei ole olemassa mitään 'salaista kulttuuria' tai hiljaisia kohtaamisia hautausmaiden homeisissa kryptoissa. Satoja vuosia sitten kuolleetko haluaisivat katsella toisiaan silmiin? Avaruuden tähdettömään Tyhjyyteen. Oli kerran eräs, mutta hän meni pois ja Aika loppui. Minun tekijäni ja kastajani.

Oli joskus ennen kuolemaa nuori ritari Pyhällä Maalla. Kovin ateo... vaikka itse uskoin muuta sillä nöyryyteni oli kuviteltua. Hain seikkailua, taistelua ja rakkautta. Ja kohtasin Hänet. Hän oli tuhoamassamme linnoituksessa. Toverini tappoivat riemuissaan ja laulaen jo lyödyn joukon viimeisiä haavoittuneita ja toivottomaan alakynteen jääneitä yhä miekkaansa piteleviä.

Löysin hänet verissään ja runneltuna heittokoneen ammuksesta ja minä tiesin. Minä juotin hänelle omaa vertani. Minä myin hänelle sieluni. Lilith... Lähdin hänen mukaansa tietäen enkä kuitenkaan tietäen menettäväni kaiken. Me tanssimme Aurinkokuninkaan hovissa. Me saalistimme savusumuisen Lontoon kaduilla Jack The Ripperiä. Requiestat in pacem. Heittelimme ruusuja itseään Shakespeareksi kutsuneen kirjoittajaryhmän ensi-illoissa. Eugen meni ja teki mitä minä pyysin. Silloin vielä välitin niistä eläimistä, jotka kutsuvat itseään nimellä Homo Sapiens. Ecce homo! Wie man wird, was man ist.

On ajatuksen virhe pitää meitä ihmisinä. Ihmisen mieli elää rajoitetun ajan. Sitten se tulee vanhaksi, kuolee ja jotain muuta syntyy - Meidän tietoisuutemme. Kaduilla me uimme ihojenne peittämissä veren merissä, joissa kelluu vaatteita, roskaa ja koneita. Päivä tarjoaa meille räjähtävän supernovan koronaa ja yöt säkenöivät mustaa kultaa mielettöminä kimaltelevina origameina. Ja joka yö me juomme punaista kuumaa tultanne. Quod acceperunt catechumeni, quamvis non sit corpus Christi, sanctum tamen est, et sanctius quam cibi quibus alimur, quoniam sacramentum est. ICHOR virtaa meidän suonissamme koirat.

Lilith. Hän jätti minut ja meni tyhjyyteen. Vuosisadat ovat romahtaneet päälleni enkä kykene kannattelemaan niiden painoa enää.

Minä näen teidän ’ajatuksenne’. Ne vievät latteudessaan halun syödä. Tämä alkanut vuosituhat on sietämättömän hengetön ja kuollut. Te olette karjaa, joka on tullut hulluksi. Te kuvittelette, että rationalismi on jotain enemmän kuin työkalu ja tekemisissä todellisuuden kanssa. Kun aivan kaikki on lopulta myyty ja kaikki siitä syntynyt raha hallitsee KAIKKEA teillä on edessänne seuraava vallankumous. Minä en aio jäädä odottamaan sitä. Te ette enää viehätä minua lajina. A la salida del sol!

'Plerttu Aivohippa’ oli minun sorminukkeni kuten konttorirotta Elliskin.

-------------------

Nullum dolorem ad inferos mecum tuli

-Lothair

tiistai 6. maaliskuuta 2007

23. päivä kesäkuuta


Tämä pieni kauhu/rikostarina on pyörinyt päässäni vuosia. Ehkä se nyt jättää minut rauhaan.

---

23. päivä kesäkuuta

Vastapäisessä seinässä on täsmälleen 21 kaakelia. Tiedän sen koska minulla on ollut kolme päivää aikaa laskea niitä. Varpaani muistuttavat erehdyttävästi vaaleanharmaita rusinoita.

Kylpyhuoneessa leijuva haju on alkanut vetää kärpäsiä puoleensa. Nenänpäälleni istuvien puhaltelu onkin ollut kuluneen päiväni ainoa huvitus – kaakeleiden laskemisen lisäksi. Niitä on täsmälleen 21. Hana tip, tip tipahtelee kesäkuun raukeassa lämmössä.

”Sillä hänelläkään ei ole aikaa…” kuuluu olohuoneen matkaradiosta. En ala nauraa matalaa hullun naurua vaikka en tiedä miksi. Minulla olisi siihen syytä. Ja aikaa minulla todellakin on. Kestää vielä ainakin kaksi viikkoa ennen kuin meitä aletaan kaivata. Tämä pieni mökki keskellä tätä pientä saarta on juuri niin syrjäinen kuin halusinkin. Jotkut asiat vaativat yksityisyyttä ja murha kuuluu ehdottomasti tähän joukkoon.

Valoissa kesäyössä hikoileva huolellinen hahmo kantaa ämpäri toisensa jälkeen rannan järvivettä kylpyammeeseen. Täydellinen rikos vaatii paljon työtä: jos humalainen hukkuu uimaretkellään öiselle järvelle, hänen keuhkoistaan tulee löytyä järvivettä eikä kuparisten putkien läpi kulkenutta kylpyvettä.

En pysty tuntemaan mitään kaulasta alaspäin. Olen murtanut selkäni. Se on joskus pienestä kiinni. Henkensä edestä taisteleva hukkuva, liukas kylpyhuoneen lattia ja hetkellinen tasapainon menetys. Elämä muuttuu silmän räpäyksessä.

Jos käännän varovasti päätäni yletyn juuri ja juuri juomaan yhä pahemmalta maistuvaa vettä. En siis kuole janoon vaikka nälkä onkin alkanut vaivata. Minun tulee kuitenkin olla varovainen. Liian nopea liike saattaisi liikauttaa vaimoni ruumista allani jolloin liukuisin pinnan alle ja hukkuisin. Voin tuntea olkapään suutani vasten jos todella yritän.

Jokohan Mirja on tarpeeksi mureaa?

sunnuntai 4. maaliskuuta 2007

FYI (Uusi päivä)

maanantai 5. helmikuuta 2007

Nainen (päivä 53)

Kun minä lankesin Naiseen, minä lankesin täysin. Niin täysin, että olen kuin syvästi päihtynyt - jokainen solu täynnä hänen olemustaan ja tuoksuaan.

Naisen hiukset ympäröivät hänen ihastuttavia kasvojaan kuin japanilaisen ikebana-mestarin asetelma. Joskus vihreiden silmien katse vetäytyy salaperäisen hunnun taakse, usein se kipinöi älyä ja iloa, sitten täyttyy murheella ja hetkittäin siinä on miekan terä. Tanssijan rytmit ja sulo vetävät silmääni ja kättäni näkymättömin langoin. Hänen kosketuksensa rätisee sinistä staattista sähköä ylös selkärankaani kipinöiden pitkin hiusrajaa ja hänen hymynsä on jotain mikä saa minut tuntemaan itseni sankariksi.


Voisin nukkua hänen kanssaan heräämättä viikkoja, voisin kiertää pitkin Osakan katuja käsi hänen kädessään, voisin katsella tähtiä peilikaukoputkella poski vasten hänen poskeaan tai natustella samalta lautaselta mikrossa lämmitettyä 75 centin nuudelipussia hieman sekaisessa olohuoneessa. Kaikki ne hetket olisivat ja ovat yhtä ainutlaatuisia.

Vihainen, leikkisä, hellä, raju, kyyninen, idealisti, syvä vesi, haltianeito, teräväkieli, hauskuuttaja, murheellinen, nauravainen, ujo, rohkea, tyttönainen, jolla on soturin sielu. Kiehtovan särmikäs paradoksi.


Kun hän on vierelläni olen parempi kuin olen. Kun hän on vierelläni olen pelottavan onnellinen. Kun hän on vierelläni minulla on kaikki mitä olen koskaan halunnut.

”Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."

Narlyë nat vanya.

torstai 1. helmikuuta 2007

Tupakkalakko (päivä 49)

Tupakka eli tässä tapauksessa savuke on on yleisin tupakkatuote. Savukkeet voidaan ostaa valmiiksi tehtaassa käärittyinä ja pakkaukseen pakattuna, tai kääriä itse. Valmistusvaiheessa savukepaperi kierretään kuivatun tupakan purun ympärille ja lisätään suodatinosa toiseen päähän. Näin syntynyt tupakalla täytetty paperilieriö asetetaan suuhun suodatinosa edellä ja imetään siitä toisen pään palaessa syntyviä savukaasuja hengityselimiin.

Sanakirja toteaa lakon olevan yhteisellä päätöksellä sovittu töistä pois jääminen, jonka tarkoituksen on painostaa työnantajaa. Kun lakolle asetetut tavoitteet on saavutettu voidaan jälleen normaalisti palata töihin. Lakot ovat epämukavia, kiusallisia ja maksavat yhteiskunnalle rahaa. Ennen kaikkea lakko on tilapäinen - eihän kukaan voi ikuisesti lakkoilla.

Hetkinen.

”Tupakkalakko” on siis jonkinlainen itseen kohdistuva tilapäinen painostustoimenpide, joka perustuu tupakoiden polttamatta jättämiseen. Kun itse on saatu suostuteltua kuuntelemaan järkipuhetta voidaan tupakointia jälleen jatkaa.


Käsitteenä ”tupakkalakko” kuulostaa yhtä miellyttävältä kuin lätäkössä istuminen: "Mulla on nyt tällainen kuivuuslakko menossa. Tosi vaikeeta katsella ihmisiä, joilla on kuivat vaatteet päällä kun mun on pakko vaan istua tässä lätäkössä. Saa nähdä kauanko tää kuivuuslakko tällä kertaa kestää. Viimeksi istuin lätäkössä kaksi viikkoa. Vilustuin ja sitten oli pakko lopettaa. Edellisellä kerralla otin viinaa ja kännissä lähdin hortoilemaan nakkikioskille - vaatteet kuivui vahingossa siinä matkalla enkä sit enää halunnut palata takaisin sinne istumaan. Oonhan mä tämänkin kuivuuslakon aikana sortunut pari kertaa sisällä lämmitelemään ja kerran yks sika tarjos mulle pyyhettä. Vittu ihmiset on sikoja."

Miten terveyden ja talouden kannalta äärimmäisen positiivinen päätös on saanut itselleen näin kammottavan negatiivisen nimikkeen? Tupakointia ei myöskään lakkoilemalla lopeteta koska kaikki lakot päättyvät aikanaan.

Onko ”tupakkalakko” kenties syntynyt jonkin tupakkayhtiön PR-päällikön savuisissa aivoissa?

Tupakkalakon ja lakon analogiaa jatkaaksemme tavallisimmat lakkotyypit ovat yleislakko, italialainen lakko, pistelakko, ylityökielto, korpilakko, japanilainen lakko, tukilakko ja mielenosoituslakko. Voisimme hetken pohtia millaisia tupakkalakkoja nämä sitten olisivat.

Yleistupakkalakossa kukaan ei polta. Keräännytään yhdessä kaduille osoittamaan mieltä ja heitellään vielä tupakoivia tiiliskivillä tuikeiden tupakkalakkovahtien kiertäessä kaupan kassajonoissa. Vuoden 1956 yleistupakkalakko alkoi samana päivänä, jolloin Urho Kekkonen aloitti presidenttikautensa

Italialaisessa eli hidastustupakkalakossa tupakoidaan edelleen, mutta hitaasti ja kaikkia mahdollisia sääntöjä kirjaimellisesti noudattaen. Jokaista poltettua savuketta tumpataan perusteellisesti 20 minuutin ajan ennen uuden aloittamista.

Pistetupakkalakossa yksi kohta tupakointiin liittyvässä toimintoketjusta on tupakkalakossa. Ostetaan tupakkaa normaalisti ja laitetaan askista pötkylä huulien väliin, mutta ei sytytetä sitä.

Ylityökielto, on tupakkalakon muoto, jossa arkisin 09.00-17.00 poltetaan tupakkaa normaalisti, mutta kieltäydytään järjestelmällisesti heräämästä yöllä savukkeelle tai polttamasta viikonloppuisin.

Korpitupakkalakossa eli laittomassa tupakkalakossa ei kerrota tupakkalakosta etukäteen muille ja jätetään laivalta kavereiden sovitusti tuomat tupakat ostamatta.

Japanilaisessa tupakkalakossa tupakointia jatketaan normaalisti, mutta kapinoidaan esimerkiksi kantamalla lappua kaulassa, jossa lukee: ”Tupakointi on väärin”.

Tukitupakkalakko eli myötätuntotupakkalakko tarkoittaa tupakkalakkoa, jolla osoitetaan tukea jonkin toisen tupakkalakkoa kohtaan.

Mielenosoitustupakkalakossa osoitetaan mieltä jotakin hallituksen tai eduskunnan päätöstä vastaan.


Muistakaa, että tupakkalakko-oikeus on jokaisen tupakoitsijan perusoikeus!