Kun minä lankesin Naiseen, minä lankesin täysin. Niin täysin, että olen kuin syvästi päihtynyt - jokainen solu täynnä hänen olemustaan ja tuoksuaan.Naisen hiukset ympäröivät hänen ihastuttavia kasvojaan kuin japanilaisen ikebana-mestarin asetelma. Joskus vihreiden silmien katse vetäytyy salaperäisen hunnun taakse, usein se kipinöi älyä ja iloa, sitten täyttyy murheella ja hetkittäin siinä on miekan terä. Tanssijan rytmit ja sulo vetävät silmääni ja kättäni näkymättömin langoin. Hänen kosketuksensa rätisee sinistä staattista sähköä ylös selkärankaani kipinöiden pitkin hiusrajaa ja hänen hymynsä on jotain mikä saa minut tuntemaan itseni sankariksi.
Voisin nukkua hänen kanssaan heräämättä viikkoja, voisin kiertää pitkin Osakan katuja käsi hänen kädessään, voisin katsella tähtiä peilikaukoputkella poski vasten hänen poskeaan tai natustella samalta lautaselta mikrossa lämmitettyä 75 centin nuudelipussia hieman sekaisessa olohuoneessa. Kaikki ne hetket olisivat ja ovat yhtä ainutlaatuisia.
Vihainen, leikkisä, hellä, raju, kyyninen, idealisti, syvä vesi, haltianeito, teräväkieli, hauskuuttaja, murheellinen, nauravainen, ujo, rohkea, tyttönainen, jolla on soturin sielu. Kiehtovan särmikäs paradoksi.
Kun hän on vierelläni olen parempi kuin olen. Kun hän on vierelläni olen pelottavan onnellinen. Kun hän on vierelläni minulla on kaikki mitä olen koskaan halunnut.
”Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."
Narlyë nat vanya.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti