Kun näyttelijä Krista Kosonen erehtyi ilmaisemaan
pettymyksensä eduskuntavaalien tulokseen, hän tuskin arvasi millaiseen
ampiaispesään tuli sohaisseeksi.
Raivoisan some-palautteen lisäksi ovat maamme eturivin
mielipidevaikuttajat katsoneet tarpeelliseksi kierittää häntä tervassa ja
höyhenissä likimain lehtien pääkirjoituksia myöten. Jonkinlaisena ylilyöntien
huipentumana Iltasanomien päätoimittaja Ulla Appelsin muistuttaa Kososta kammottavan
imelässä ja äidillisen alentuvaan tyyliin kirjoitetussa kolumnissaan siitä, että
kuulehan ”tämä ei ole sinun Suomesi Krista Kosonen vaan Meidän Suomemme…” Yrjöän poskiini.
Kristan pettymys vaalitulokseen onkin nyt merkki kansaan
kohdistuvasta halveksunnasta ja rankasti tulkittuna todiste siitä ettei Krista
pitäisi erimielisiä edes suomalaisina.
Tuntuupa vähän siltä, että tässä mätkitään yhtä muurahaista
useammallakin konserttiflyygelillä. Nyt on nimittäin lupa lyödä ja lyödä niin kovaa kuin lähtee.
En usko hetkeäkään, että edes Ulla Appelsin olisi niin pirun
typerä, että hän pedagogin roolissa olisi jotenkin huolestunut Krista
Kososen demokratianäkemyksen virheellisyydestä. Sama pätee muihinkin asian ympärillä reuhaaviin mielipiteiden ammattilaisiin.
Mistä sitten oikeastaan on kyse?
Julkista anteeksipyyntöähän tässä jälleen kerran odotellaan. Tuo ihana hybriksestä katharsikseen johtava mediamme vakiintunut ja puhdistava draaman kaari. Lopuksi Kristan pitää juoman kahvit Sebastian Tynkkysen kanssa ja kaikki on anteeksi annettu. Silkkaa bonusta on se, että nyt päästään oikein porukalla jeesustelemaan suvaitsevaisten suvaitsemattomuutta ja suvaitsemattomien suvaitsevaisuutta.
Ja kyllä se varsinainen ydinsanoma oikealta on varmaan jo tullut Kristallekin selväksi: TURPA KIINNI JA NÄYTTELE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti