Itsetietoisuus, jota me niin ylettömästi arvostamme ei millään todellisella tavalla erota meitä muista eläinlajeista. Se on pelkästään yksi lajimme ominaisuus. Yhtä hyvin voisimme ajatella gepardien olevan erityisvastuussa luonnonsuojelusta koska ne ovat kaikkein nopeimpia juoksemaan. Tietoisuus on meidän 110 km/h juoksunopeutemme. Tämä ominaisuus on toistaiseksi sallinut ihmislajin menestyä maapallolla, mutta mikäli me emme kykene toimimaan tasapainossa ympäröivän ekologisen järjestelmän kanssa ihmislaji tuhoutuu. Tämä on normaalia luonnon kiertokulkua.
On kammottavan näkemyksetöntä syyttää ihmistä viattomien olentojen kiduttamisesta ja murhaamisesta. Toukka syö kasvin, lintu syö toukan, kettu syö linnun, mato syö ketun, bakteeri syö madon ja kasvi syö syntyvän mullan. Kiduttaako kettu lintua pureskellessaan vielä elävän saaliinsa rintalihoja? Me olemme edelleen osa tätä samaa kiertoa vaikka se tuntuisi miten epätodelliselta ajatukselta vehnäleseitä maustamattoman luonnonjogurtin kanssa mutustellessa.
Ekologismoraalifilosofinen ajattelutapa on ongelmamme ydin. Ihminen nähdään luonnon suojelijana, jotenkin käsittämättömällä tavalla ekosysteemin ulkopuolisena vartijana jonka motivoijana on ensisijassa moraali eikä hengissä pysyminen kuten kaikilla muilla eläinlajeilla. Tämän takia suurin osa Homo Sapiens-lajista ei ymmärrä tai piittaa marginaalipopulaatioon kuuluvien luonnonsuojelijoiden perusteluista. Ei eläintä motivoi mikään muu kuin selviytyminen ja lisääntyminen.
Luonnonsuojelijoiden olisi aika ymmärtää luonnonsuojelun todellinen ja ainoa älyllisesti kestävä perustelu. Luonto on kaunis, mutta se ei piittaa estetiikasta. Luonto on monimuotoinen, mutta sillä ei ole arvojärjestelmää, joka pitäisi monimuotoisuutta hyveenä. Selviydy tai tuhoudu on ainoa todellinen perustelu luonnon suojelemiselle.
Myönnän tuntuvan kovin surulliselta ajatella että eläin, joka periaatteessa kykenee ymmärtämään kaikki ekologiset välttämättömyydet ja jopa ennustamaan oman sukupuuttonsa ei silti kykene muuttamaan kohtaloaan koska syvällä sisimmässään se ei usko olevansa eläin.
En näe ristiriita siinä, että totean ihmisen itsetietoisuuden olevan tämän lajin tärkein vahvuus, muttei kuitenkaan välttämättä ominaisuus, jolla se pystyisi pelastamaan itsensä ekokatastrofilta. Banaanikärpäset ovat koko petoja lisääntymään. Jos suljemme niitä pulloon, jossa on tarpeeksi sokeria, ne lisääntyvät kunnes ne hukkuvat omaan paskaansa.
Ekosysteemin ihmistä ylläpitävien osien tuhoutuminen johtaa väistämättä koko Homo Sapiens-lajin tuhoutumiseen.
Eettisesti voimme pohdiskella ovatko kettutarhat julmia paikkoja tai saako hyttysiä tappaa kilpailuissa. Nämä ovat kysymyksiä, joilla voi tuoda elämäänsä merkityksiä, ellei todellisia ongelmia ole. Biologiselta kannalta joudumme pohtimaan onko lajimme enää 500 vuoden kuluttua olemassa ja mitä voimme tehdä säilyäksemme hengissä. Todelliset syyt luonnon suojelemiseen löytyvät täältä. Luonnossa ole havaittavissa minkäänlaista voimaa joka pyrkisi jotenkin vähentämään esimerkiksi kärsityn tuskan määrää.
Neljä teesiä luonnonsuojelusta:
1. Homo Sapiens on eläinlaji.
2. Ellei Homo Sapiens ole elinkelpoinen eläinlaji se tuhoutuu.
3. Eläinlajien sukupuutto tai kärsimys ovat olemassa ainoastaan ihmisen määritteleminä käsitteinä.
4. Luonnon-ja eläintensuojelun ensimmäinen ja ainoa perustelu on Homo Sapiens-lajin säilymisen kannalta välttämättömän biodiversiteetin säilyttäminen.
Koska moraalittomuus ja julmuus ovat yhteiskunnassa vakioita, meidän on syytä kohdella muita tuntevia eläimiä mahdollisimman moraalisesti niin kauan kun muistamme niiden olevan myös saalista, karjaa ja viihdykettä.
En edelleenkään, planeetan ekologiasta puhuttaessa, hyväksy ihmiseläimelle arvoladattua nimitystä hirviö. Jos jotain pitäisi todeta, niin sanoisin, että Homo Sapiens taitaa olla melkein ihminen.
Ikävä kyllä se ei taida riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti