maanantai 14. syyskuuta 2009

Tämän kvartaalin kannattamaton elämä

”Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa ystävällisiä unipillereitä (=myrkkyä) 70 vuotta täyttäneille vanhuksille.”
"Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle.”
-kirjailija Kaari Utrio

Utrion mitä todennäköisimmin ilkeän satiiriseksi tarkoitettuja kommentteja on jo ehditty kutsua raikkaaksi keskustelun avaukseksi ja tabujen tuulettamiseksi. Utrion ajatus normaalin kielen ilmaisuillahan oli, että yli 70-vuotiaille pitäisi antaa myrkkyä, että nämä tappaisivat itsensä koska he ovat yhteiskunnalle taloudellinen rasite. Satiiri ei siis tässä tapauksessa toiminut, koska vallitseva yhteiskunnallinen todellisuus on kaikkea satiiria äärettömän paljon kylmempää.

On loogista, että nyt kun olemme loppusijoittaneet vanhuksemme geriatrikkojen keskitysleireille, alamme seuraavaksi pohtia Lopullista Ratkaisua syntyneeseen vanhusongelmaan. Ihmisongelmajätteen käsittelylaitoksien toivottoman huonojen olosuhteiden motivoima ”ystävällisen unipillerin” nauttiminen on kieltämättä enkelipiikkiä tai kunnallista kaasukammiota moraalihygieenisempi ratkaisu. Muun muassa HS:n keskustelupalstoilla ajatus onkin saanut jo huomattavasti kannatusta.

Sitä, että yhteiskunnalla ei ole muuta sanottavaa ikääntyville kuin ”Kuole”, perustellaan vanhustenhoidon resurssipulalla eli kustannuksilla. Vanhus ei enää tuota muuta kuin kustannuksia.

Nykyviisauden mukainen ajattelu on kuitenkin kauttaaltaan verhoiltu tarkoituksellisen harhaanjohtaviin positiivisiin ilmaisuihin - sitä myydään meille. Taloudellisesti hyödyttömien vanhusten tuonpuoleiseen saneeraamisen kutsuminen eutanasiaksi on tässä ainoastaan pintaa.

Mikäli hengittämisestä lomauttamisen perusteluksi hyväksytään taloudelliset syyt, siitä tulee vaihtoehto kaikille sellaisille yksilöille, joiden voidaan elinaikanaan katsoa aiheuttavan yhteiskunnalle enemmän kustannuksia kuin tuloa. Muutoin koko käytäntö on ideologiselta perustaltaan kestämätön. Miksi pelkästään vanhuksien pitäisi ymmärtää poistaa itsensä taloutta kuormittamasta? Koko joukko kroonikoita tarvitsee kallista jatkuvaa hoitoa ja on pysyvästi työkyvyttöminä. Eriasteiset kehitysvammaiset viettävät laitoksissa vuosikymmeniä. Eikö heille voisi tarjota ystävällisiä unipillereitä jo vuoden ikäisenä vaikka mansikalla maustettuna? Uskoisin useimpien ottavan sen tässä vaiheessa ihan vapaaehtoisesti jos pikku kätösessä riittää moiseen sormia. Vakavasti masentuneiden hoidossa ystävälliset unipillerit tuottaisivatkin sitten jo todella huomattavaa tulosta hyvinkin lyhyessä ajassa. Ehkäpä vuoden 2012 budjetissa näitä vaapaaehtoisen poistuman tuotto/kustannus-laskelmia jo päästään tekemään.


Konsensus vaikuttaisi olevan, että emme halua elää mikäli jalka ei nouse Oy Suomi Ab:n tuloksentekijänä enää entiseen tahtiin. Älkäämme siis ainakaan puhuko itsekkyydestä. Tämän suurempaa epäitsekkyyttä on tuskin ihmiskunnan historiassa tavattu - enemmistö on valmis kuolemaan muutaman harvan suurempien taloudellisten etujen puolesta eikä palkkioksi ole luvassa edes 72 neitsyttä taivaspaikasta puhumattakaan.

Tämän kapitalistisen altruismin hohdetta tosin himmentää se tosiasia, ettei suurin osa näin ajattelevista aidosti usko koskaan tulevansa 'Sinkkuelämän' päähenkilöitä vanhemmaksi. Ainakaan tällä kvartaalilla.

1 kommentti:

klikklak kirjoitti...

Hyvä teksti tärkeästä aiheesta! Vanhusten arvostaminen ei tunnu olevan kovin muodikasta, siitä huolimatta että he ovat kehittyneet ihmisinä koko elinikänsä ja omaavat sen takia elämänkokemusta aivan eri tavalla.
http://Kommunalismi.net