Don Quixote 0 - tuulimyllyt 1

Onko yhteiskuntatieteiden tohtori ja valtiosihteeri Risto Volanen tyhmä vai hullu? En osaa vastata tähän itse esittämääni kysymykseen koska emme ole tavanneet, mutta sen voin varmuudella sanoa että Volasella on harvinaisen tyhmät jutut.

Kun hän 18.12.2007 Helsingin Sanomissa julkaistussa tekstissään otsikolla "Totalitarismin nousu estettävä" intoutuu yhdistämään 70-luvun Suomalaisen äärikommunismin, Saksan uusnatsismin, Jokelan ampumiset, Leninin patsashankkeen, Ranskan muslimeiden nuorisomellakat ja TEHYn lakon Kristian Smedsin versioon ”Tuntemattomasta sotilaasta” jää jäljelle yksi kysymys: Eikö näin vakavan seniiliyden pitäisi olla esteenä tärkeän viran hoidolle?

Ajatus siitä, että minun asioistani päättävät ihmiset on varustettu tällaisella maailmankuvalla on masentava. Vuonna 2007 Volasen päässä TEHYn lakko, Smedsin "Tuntematon" ja Jokelan joukkoteurastus muuntuvat todisteiksi 90-luvulla kuolleen taistolaisuuden(!) noususta uhkaamaan Suomalaista demokratiaa. Sallikaa minun korottaa hetkeksi ääneni hämmentyneeseen huutoon: MITÄ IHMETTÄ SÄ RISTO SELITÄT???

Volasella ja minulla on jotain yhteistäkin. Emme kumpikaan ole nähneet tätä ”demokratiaa haastavaa” näytelmää.

Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2008

(kuvaa klikkaamalla Darth kasvaa Joulun mittoihin)

Vuoden 2007 esteettinen teko

Kesällä 2007 Mimosa Palen muotoili vaahtomuovista ja kankaasta jättiläismäisen pillun, nosti sen rattaille ja lähti vetämään sitä perässään pitkin Mannerheimintietä.

Suomen Estetiikan Seura on 19.12.2007 palkinnut tämän Mobile Female Monument-nimisen teoksen ”Vuoden 2007 esteettisenä tekona”. Palkintoraadin mukaan superpimppi mm. haastaa julkisen kuvanveiston maskuliinisen perinteen ja kääntyy puheenvuoroksi syntymän tapahtuman kauneudesta ja maailman näkemisestä uusin silmin.

Noh... Ainakaan se ei käytä kansanedustaja Mirja Vehkaperän paheksumia alusvaatteita.

Tahatonta taidetta

Tänään kävimme Espoon modernin taiteen museossa katsomassa Salvador Dalin teoksia esittelevää näyttelyä. Nähtävää oli vähän, mutta joukossa oli pari riemastuttavaa teosta.

Tutuistuimme samalla Emman normaaliantiin. Tarjolla oli mm. lattialla tyynyä vetävä automaatti, lapasia, joista sojotti lyijykyniä ja vanha pulpetti. Muutamassa minuutissa olin ärtynyt ja kyllästynyt kuten nykytaiteen museossa on tarkoituskin.

Tämä kaikki muuttui kuitenkin kuin taikaiskusta. Ylläolevassa taideteoksessa roikkuvia räppylöitä ympäriinsä pyörittävän kiskon moottori oli rikkoutunut. Museon vahtimestari oli nähnyt tarpeelliseksi lisätä kuvassa näkyvän kyltin ja hän tuli samalla luoneeksi koko näyttelyn toimivimman ja ajatuksia herättävimmän installaation. Teoksen loistavuuden sinetöivät Emman valppaat vahtimestarit, joita nauraskeluni onnistui kutsumaan varjokseni ulosmenoon asti peräti kaksin kappalein. Minusta itsestäni oli tullut taideteos, jota seurattiin kiinnostuneena. Poistuin tyytyväisenä. Yksikään pääsylipusta maksamani euro ei mennyt hukkaan.