Twisted but boring

BigBrother-sarja perustuu allegorialle elämästä suosituimmuuskilpailuna. Se on hillittömästi turvonneiden egojen kieroutunut peli, jossa näkymättömät kamerat lakkaamatta tallentavat omien elämiensä sankareiden jokaisen teon ja sanan. Miksikö? No siksi, että jokainen joka on joku, on tähti koska ainoastaan tähti on joku. Ja tähti on jokainen, joka on televisiossa ja iltalehden lööpissä.

BigBrotheissa yhdistyy Sinkkuelämää-sarjan patologisen narsistinen arvomaailma Jerry Springer Show:n sosiaalipornoon sekä Selviytyjien kuvottavaan juonitteluun ja selkään puukottamiseen. Se esittää itsekkään, tappotyperän, lyhytnäköisen ja täysin mauttoman käytöksen normina ja positiivisia asioita tuovana.

Materiaali puhuu puolestaan: seksuaalinen hyväksikäyttö, pakollinen juopottelu, sikiöt, huoraaminen, "seksiskandaalit"... odotan parin vuoden päästä ensimmäistä pahoinpitelyä tai murhaa suorassa lähetyksessä.

BigBrother on sairas ja sitä tuottava media on sairas. Vaikka epikriisiä huolettomasti katselevalle oirehtiminen saattaa aluksi vaikuttaa peräti syndroomalta, on lopullinen diagnoosi kuitenkin yksinkertainen: ahneus.