The spiral of life

Elämämme on spiraali. Näen sen vuosi vuodelta selkeämmin. Etenemme pitkin spiraalin kehää seuraten aiempien kokemuksiemme luomaa kaareutuvaa pintaa. Tämän spiraalin seinämä on ylitettävissä muutamia kertoja elämämme aikana suuntaan tai toiseen, mutta se muuttuu koko ajan sitä vaikeammaksi mitä vanhemmiksi me tulemme. Toiset meistä ovat pysyneet aina tai päässeet tämän spiraalin ulkopinnalle. Heidän piirinsä ja henkensä suurenee jokaisen uuden kokemuksen, hyvän ja pahan, myötä. Kun joskus näet vanhan ulkokehän kiertäjän näet ihmisyyden mestariteoksen. Näin sellaisen tänä viikonloppuna ja ajatus saa minut yhä hymyilemään tavalla, joka lämmittää sielua.

Toiset ovat valinneet sisäpinnan tien seuraamisen ja heidän elämänsä kiertyy yhä merkityksettömämmäksi käyvänä henkisenä kääpiöitymisprosessina kohti spiraalin keskustaa. Kohti tappavaa narkomaniaa, aivot sulattavaa alkoholismia, sielun ytimestä nousevaa kaunaista kateutta, absoluuttista itserakkautta tai ilkeää pikkumaista pahantahtoisuutta.

Mitä vanhemmaksi sisäkehän kiertäjä tulee, sen pienemmäksi hän muuttuu. Yhä pienenevässä kehässä omat henkisen ruoansulatuksen happovaivat ovat kosmisen katastrofin mittaluokkaa ja elämä hirvittävää taistelua egon rajoittamattomana riehuvia epärealistisia odotuksia vastaan. Jokainen uusi kierros kohti oman navan ydintä saa maailman näyttämään vähän epäoikeudenmukaisemmalta ja kanssaihmiset yhä rumemmilta kun oman sielun tapahtumahorisontin vääristyneet piirteet peilaantuvat heistä. Heidän maailmansa on paha ja epäoikeudenmukainen paikka. Muut ihmiset ovat rumia, petollisia ja halpamaisia.

Kun lähestymme elämämme puoliväliä nämä sisäkehän kiertäjät alkavat olla jo valmiita toisin kuin ulkokehällä matkaavat. Ja mestariteoksia hekin ovat. Jos piru olisi olemassa, hän hykertelisi käsiään ja nauraisi: ”Khihiihihiihiihi, kjäh, kjäh, kjäh…”

Ulkokehän kiertäjää on vaikeaa yliarvioida. Vanhan mestarin hyvyys ja viisaus tai nuoren matkalaisen urheus ja lojaalius herättävät aina uudestaan ihmetystä. Samoin on sisäkehän kiertäjien laita. Vuosien kuluessa heidän pikkumaisuutensa ja sokeutensa tiivistyy jalostuen kohti alkuaineen puhtautta kunnes katkera vanha ihminen, paholaisen mestariteos, on valmis.

Kummalla puolella kehää sinä kierrät, tänäänkin?

Aurum nostrum non est aurum vulgi.