Tervetuloa todellisuuteen

Joka päivä kello 11.00 minun parvekkeeni alla seisoo Eu:n ruokajono. Se on joka viikko hieman pidempi. Näen sen kun käyn kotonani ruokatunnilla.

Siinä jonossa seisoo vanhuksia, yksinäisiä miehiä ja naisia lapsineen.

Se ei ollut minun Suomeni kun olin 15-vuotias.
Se ei ollut minun Suomeni kun olin 25-vuotias.
Se ei ollut minun Suomeni kun olin 35-vuotias.

Jos tuleva talvi tuntuu hieman kylmältä se ei johdu säästä. Se johtuu meistä.

Turkis on tragedia!

Koulujen massateurastusten ja perhemurhien myötä Suomen kieleen on syntynyt uusi eufenismi kammottavia otsikoita kaunistamaan. Maassamme ei enää tapahdu murhia vaan "tragedioita". Tänäänkin uutisoidaan kahdesta "vakavasta perhetragediasta". Kouluissamme tapahtuu vastaavasti koulutragedioita tai sitten paikallisia tragedioita kuten "Kauhajoen tragedia".

Mikäli kielen kehitys jatkuu samaan suuntaan, ovat seuraavana vuorossa joukkotragedia, palkkatragedia ja kunniatragedia. Murhaajista tulee traagikoita ja naispuolinen tappaja on tragedienne. Sarjamurhaaja on luonnollisesti sarjatraagikko. Poliisiin perustetaan tragediaryhmä maamme tragedioita tutkimaan.

Miksi juuri tragedia?

Aristoteles kirjoittaa Runousopissaan tragedian eli antiikin murhenäytelmän muodostavan kokonaisuuden jossa on alku, keskikohta ja loppu. Tragedian tarkoituksena on kuvata ihmisiä, jotka kohtaavat murheellisen kohtalon. Tapahtuu "traaginen erehdys" eli hamartia, jonka seurauksena traaginen sankari ajautuu onnettomuuteen. Traaginen erehdys on teko, jonka sankari suorittaa vapaaehtoisesti. Teosta tulee traaginen koska vapaaehtoisuudesta huolimatta sankari on väistämättömien olosuhteiden armoilla. Keskeistä on katharsis, emotionaalinen puhdistuminen, jossa sivustakatsojat saavat vapautuksen erilaisista tunteista katsoessaan näytelmän henkilöiden kärsivän. Tragedia ilmaisee aina sitä, mitä tapahtuu välttämättä kun taas historiankirjoituksen kuvaamat tapahtumat voivat olla hyvinkin epätodennäköisiä. Tragedian tapahtumien edessä voi ainoastaan alistua ja lopulta vapautua puhdistavan katharsiksen kautta.

Todellinen tragedia on se, että kun maamme väkivaltarikokset näyttävät vuonna 2008 tulevan lisääntymään yli 40% tätä kehitystä aletaan kutsua lehdistössä tragediaksi. Siis välttämättomäksi ja väistämättömäksi onnettomuudeksi. Mikäli asia on niin pitäisi puhua luonnonkatastrofista.

---
Lähteenä Aristoteleen Runousoppi ja Wikipedia

Mediaterminologiaa

Seurattuani nyt julkista keskustelua Kauhajoen joukkomurhasta haluaisin vielä kerran palata aiheeseen ja pohdiskella muutamia tässä keskustelussa usein toistuvia ajatuksia ja käsitteitä.

Tärkeintä on, että ketään ei syyllistetä

Tässäpä kaikkialla toisteltu mantra, joka saa minut epäilemään suomen kielen taitojani. En nimittäin ymmärrä sitä lainkaan. Kenelle on tärkeintä, ettei ketään syyllistetä? Syyllisille? Miten se, ettei ketään syyllistetä, on tärkeämpää kuin se onko kukaan vastuussa tapahtuneesta miltään osin tai kuuluuko kellekkään vastuu estää sitä toistumasta?

Kiusaajat

Ennen kuin ensimmäistäkään tapettua oli tunnistettu, meille jo kerrottiin kuka oli murhaaja. Murhaaja on nimeltään Kiusaajat. Kiusaajat laittoi aseen Matti Saaren käteen ja painoi liipaisimesta. Kiusaajat näemmä myös piti huolta siitä, että kuka tahansa voi maassamme saada luvan puoliautomaattisen pistooliin.

Tämä Kiusaajat on salaperäinen kaveri. Mitään todellisia viitteitä hänen henkilöllisyydestään tai teoistaan ei ole näkynyt missään. Matti Saari ei mainitse häntä omissa promovideoissaan tai kuvissaan. Kiusaajat on selitys, jonka jälkeen kaikki on selitetty ja voimme mukavasti siirtyä puhumaan Yhteisöllisyydestä – Yhteisöllisyys on nimittäin ilmaista.

Yhteisöllisyys

Kukaan ei varsinaisesti tiedä mitä Yhteisöllisyys tarkoittaa. Käytännössä Yhteisöllisyys merkitsee sitä, ettei yleisen taivastelun lisäksi tarvitse tehdä mitään. Jos soveltaisimme Yhteisöllisyyttä liikenteeseen, poistaisimme nopeusrajoitukset ja laittaisimme teiden varsiin kylttejä, joissa lukisi: ”Muista Yhteisöllisyys!”

Harrastustoiminta

300 000 ärhäkkäästi äänestävän harrastajan äänet ovat niin tärkeitä, ettei heidän harrastuksensa mahdollisesti aiheuttamista turvallisuusriskeistä voida ennen kuntavaaleja keskustella. Harrastustoiminta itsessään on niin tärkeää, että sisäministerimme otti heti Kauhajoen jälkeen julkisesti osaa harrastajien suruun televisiossa. Tämän hän teki ennen kuin ruumiita oli edes tunnistettu saatikka luovutettu omaisille.

Ampuja oli uhri

On varmasti hienoa tuntea olevansa hieno ja ymmärtäväinen ihminen kun toteaa murhaajan olevan uhri. Lauseen järkevyys on kyseenalainen kun mietimme uutisointia, jossa tapettuja ei muisteta lainkaan. Ei nimiä. Ei kasvoja. Ainoa median antama identiteetti Kauhajoella tapetuille on numero. Se numero on Kymmenen.

Kauhajoella ei tapettu nuoria tai edes ihmisiä. Meidän hymypoika Matti tappoi Kauhajoella Kymmenen. Kaiken lisäksi tämä tapettu Kymmenen liittyi jotenkin hämärästi Kiusaajiin. Ehkä Kymmenen jopa tunsi Kiusaajat tai peräti oli sen kaveri. Matti Saari on siis uhri ja Kymmenen on jotenkin vastuussa tapahtuneesta. Tämän vuoksi mediamme teki lööpeissään Saaren kanssa puolestamme sinunkaupat.

Mikäli uskomme maailmassa olevan pahuutta joudumme sen kysymyksen eteen mistä pahuus tulee. Ellemme usko pahuuden tippuvan taivaalta tai nousevan maan alta, jäljelle jää ainoastaan yksi lähde. Ihminen. Pahuus on pahojen ihmisten pahoja tekoja. Kauhajoen ampuja oli paha ihminen, joka teki pahoja tekoja. Ellei edes tällaista perusasiaa kyetä enää näkemään, voidaan todeta Länsimaisen moraalikäsityksen hävinneen lopullisesti.

Kuoleman kultti

Jokelan murhenäytelmästä ei opittu mitään. Se ei aiheuttanut minkäänlaisia todellisia toimenpiteitä rutiininomaisia pahoitteluja lukuun ottamatta. Niitä samoja pahoitteluja, joita nytkin saa päättäjien suista kuunnella, mikäli siihen televisiota särkemättä kykenee.

Viimeisen vuoden sisään on kouluammuskeluissa Suomessa kuollut enemmän ihmisiä kuin USA:ssa.

Yhteiskunnan korkeimmilla palleilla Jokelan verilöylyä pidettiin yksittäisenä ilmiönä, joka kaiken lisäksi ei mitenkään koskettanut asioista päättävien elämää. Kun poru mielipidepalstoilla ja mediassa oli vaimentunut päättäjät siirtyivät takaisin uusliberalisoimaan maastamme arvoiltaan satanistista voittajien paratiisisia. Vähän ennen uusinta kouluammuskeluamme oli jo ehditty tehdä päätös Jokelan uhrien avustusrahojen pienentämisestä.

Seuraavaksi sanon jotain mielestäni tärkeää. Poliisin sekoiluun Kauhajoella tapahtuneen ammuskelun yhteydessä on looginen selitys:

Kauhajoen poliisi on saanut yksittäisen huolestuneen nettikäyttäjän tekemän ilmiannon. Se on paikallisesti ja ilman selkeitä toimintaohjeita yrittänyt ratkaista tilannetta, joka on ollut sille mahdottoman vaikea.

On täysin selvää ettei yksikään kansallinen viranomaistaho ole alkanut Jokelan jälkeen seuraamaan todella näkyvän ja helposti löydettävän kouluampumisia ihailevan nettiyhteisön toimintaa. Minkäänlaista valtakunnallista toimintaohjetta tai käytäntöä siitä, miten poliisin tulisi tämän hyvin avoimesti vaikuttavan verkostoituneen kuolemankultin suhteen toimia, ei ole tehty.

Väitteet siitä, että muutamien hinnalla millä hyvänsä julkisuuteen pyrkivien yksilöiden seuraaminen netissä olisi jotenkin vaikeaa, ovat päättäjien jälkijättöistä selittelyä ja valetta. Kuka tahansa voi ymmärtää, että edes kymmentä prosenttia siitä energiasta, jota Supo on käyttänyt kettutyttöjen internet-aktiviteettien ja peer-to-peer-verkkoissa pelejä kopioivien nörttien seuraamiseen, ei ole käytetty tämän ongelman valvontaan. Miksikö? Kettutytöt ja pelien kopioijat aiheuttavat helposti mitattavissa olevia rahallisia menetyksiä ja heidän tekonsa kohdistuvat nykyisin ihmiselämää pyhempää arvoa vastaan. Se arvo on omistajuus.

Mikäli puheeni ”kuoleman kultista” kuulostaa liioitellulta niin kokeilkaapa esimerkiksi jotain mikä ei Suomen viranomaisia näytä kiinnostavan. Menkää vaikka oheisille sivuille, syöttäkää muutama hakusana ja seurailkaa hetki linkistä toiseen. Pian olette asian ytimessä.

Osoite: www.youtube.com.
Hakusanat: eric+dylan, auvinen, kauhava

Mitä tänään koulussa opit?

Jos lapset totutetaan jo kouluissa metallinpaljastimiin, kaikkialla päivystäviin valvontakameroihin ja aseistettuihin vartioihin sekä mielivaltaisesti henkilöön käyviin ruumiintarkastuksiin he pitävät niitä luonnollisina asioina aikuistuttuaan.

Se ei kai liene kenenkään tarkoitus.

Kouluampumiset ovat osa uutta nuorison alakulttuuria

"Subcultures can be distinctive because of the age, race, ethnicity, class, and/or gender of the members. The qualities that determine a subculture as distinct may be aesthetic, religious, political, sexual, or a combination of factors. Members of a subculture often signal their membership through a distinctive and symbolic use of style, which includes fashions, mannerisms, and argot."
-Wikipedia

Jokelassa tapahtunut ampumavälikohtaus ei ole yksittäisen häirintyneen nuoren teko vaan ennenkaikkea internetissä kouluampumisten ja joukkomurhien ympärille rakentuneen morbidin alakulttuurin (johon kuuluvat kutsuvat itseään mm. nimellä "mutantit") jäsenen nousu tähteyteen. Mikäli ampuja olisi kuulunut punk-liikkeeseen hänen bändinsä olisi julkaissut levyn. Mikäli ampuja olisi kuulunut EVR:ään hän olisi tehnyt onnistuneen tarhaiskun.

Jokaista kouluampujaa kohti on olemassa kymmeniä, satoja tai tuhansia wannabe-ampujia, jotka omaksuvat tämän alakulttuurin ulkoiset tuntomerkit, arvomaailman ja sankarit. Yhteisö, jossa "Sturmgeist89" Youtubessa vaikutti, koostuu täsmälleen saman henkisistä nuorista, jotka tuottivat tälle foorumille täsmälleen saman henkistä materiaalia. Tämä yhteisö löytyy internetissä erittäin helposti. Esimerkiksi ampujan ex-tyttöystäväksi nyt iltalehdistössä esitellyn tanskalaisen 22-vuotiaan "Tanascheelin" samaa ideologiaa sisältävät videot ovat Youtubessa normaalisti saatavilla mm. otsikolla: "People that make me homicidal".

Kyseessä on uusi nuorisomuoti

Postnihilistinen monomania tai neomengamukia on ymmärrettä uutena marginaalisena nuorisomuotina, jotta sitä olisi edes teoreettiset mahdollisuudet käsitellä. Se on se vastakulttuuri, joka onnistuu järkyttämään vuonna 2007 kun saatananpalvontakaan ei siihen enää pysty. Sen supertähdet ovat kouluampujia, soittimet pistooleita ja taideteokset verellä maalattuja. Sille on selkeästi tunnusomaista tietty musiikki, tietty pukeutuminen sekä tietty arvomaailma, joka on luettavissa jokaisen siihen kuuluneen kouluampujan ja heidän faniensa julistuksista. Se kehittyy kuten mikä tahansa alakulttuurin muoto koska jokaisella alakulttuurilla on sen oma kollektiivinen muisti - alun summittainen ammuskelu on vaihtunut mahdollisimman suuren uhriluvun varmistamiseksi ja epämääräiset tekoon liittyvät viestit huolella viikkokausia internettiin rakennetuiksi multimediateoksiksi.

Siinä missä varsinaiset idolit tekevät murhia, heidän faninsa viljelevät idoleidensa elkeitä omissa puheissaan ja pukeutumisessaan saadakseen itselleen tekijöiden gloriaa ja identifioidakseen itsensä tähän ryhmään. Tämä ei ilmenemismuodoiltaan millään tavoin eroa muista nuorisolle suunnatuista populaarikulttuurin muodoista. Ensimmäiset Jokelan kouluammuskelua mainostavat T-paidat tulivat myyntiin internetissä saman päivän aikana. Niitä käytetään pääasiassa suljettujen ovien takana lastenhuoneissa webbikameran ääressä istuttaessa.

Tekijän mahdollinen eristyneisyys, lääkitys tai historia eivät selitä itse tekoa sen enempää kuin vaikkapa Kurt Cobainin heroinismi olisi selitys koko grunge-liikkeelle. Teon selittely muutamaa päivää aiemmin tapahtuneella masennuslääkityksen lopettamisella on absurdia kun tekoa on ilmiselvästi suunniteltu jo hyvin pitkään. Lääketeollisuuden vastustaminen, rasismi, eugeniikka, nihilismi, raivo ja kosto ovat ainoastaan tämän muoti-ilmiön pintaa vailla sen syvempää substanssia. Ne ovat aatteita, jotka ovat vaatteita, jotka ovat aatteita. Niiden tutkiminen ei johda mihinkään vaan on ainoastaan tämän muodin ulkoisten tuntomerkkien listaamista.

Kun neomengamukki päättää itse pyrkiä idoliksi hänellä ei ole aikomustakaan neuvotella viranomaisten kanssa tai antautua. Teon kaavaan kuuluu aina lopuksi suoritettava itsemurha. Muutoin se ei täytä ko. perinteen sisäisiä tuntomerkkejä ja ampuja olisi kuin punkkari ilman hakaneulaa. Tekijä on fantasioinut teollaan jo pitkään ja suunnitellut sitä huolella. Näiden asioiden ymmärtäminen on elintärkeää. Yritykset neuvotteluyhteyden muodostamiseksi tai mahdollisen panttivankitilanteen selvittämiseksi ovat aina taktinen virhe. Tekijä ei missään tapauksessa halua neuvotella vaan hän haluaa tappaa mahdollisimman monta ihmistä. Ainoa oikea toimintatapa on pysäyttää hänet mahdollisimman nopeasti.

Media ruokkii ja kasvattaa tätä ilmiötä uutisoinnillaan kuten kaikkia muitakin kulttuurin ja vastakulttuurin muotoja.