FYI (Uusi päivä)

Tupakkalakko (päivä 49)

Tupakka eli tässä tapauksessa savuke on on yleisin tupakkatuote. Savukkeet voidaan ostaa valmiiksi tehtaassa käärittyinä ja pakkaukseen pakattuna, tai kääriä itse. Valmistusvaiheessa savukepaperi kierretään kuivatun tupakan purun ympärille ja lisätään suodatinosa toiseen päähän. Näin syntynyt tupakalla täytetty paperilieriö asetetaan suuhun suodatinosa edellä ja imetään siitä toisen pään palaessa syntyviä savukaasuja hengityselimiin.

Sanakirja toteaa lakon olevan yhteisellä päätöksellä sovittu töistä pois jääminen, jonka tarkoituksen on painostaa työnantajaa. Kun lakolle asetetut tavoitteet on saavutettu voidaan jälleen normaalisti palata töihin. Lakot ovat epämukavia, kiusallisia ja maksavat yhteiskunnalle rahaa. Ennen kaikkea lakko on tilapäinen - eihän kukaan voi ikuisesti lakkoilla.

Hetkinen.

”Tupakkalakko” on siis jonkinlainen itseen kohdistuva tilapäinen painostustoimenpide, joka perustuu tupakoiden polttamatta jättämiseen. Kun itse on saatu suostuteltua kuuntelemaan järkipuhetta voidaan tupakointia jälleen jatkaa.

Käsitteenä ”tupakkalakko” kuulostaa yhtä miellyttävältä kuin lätäkössä istuminen: "Mulla on nyt tällainen kuivuuslakko menossa. Tosi vaikeeta katsella ihmisiä, joilla on kuivat vaatteet päällä kun mun on pakko vaan istua tässä lätäkössä. Saa nähdä kauanko tää kuivuuslakko tällä kertaa kestää. Viimeksi istuin lätäkössä kaksi viikkoa. Vilustuin ja sitten oli pakko lopettaa. Edellisellä kerralla otin viinaa ja kännissä lähdin hortoilemaan nakkikioskille - vaatteet kuivui vahingossa siinä matkalla enkä sit enää halunnut palata takaisin sinne istumaan. Oonhan mä tämänkin kuivuuslakon aikana sortunut pari kertaa sisällä lämmitelemään ja kerran yks sika tarjos mulle pyyhettä. Vittu ihmiset on sikoja."

Miten terveyden ja talouden kannalta äärimmäisen positiivinen päätös on saanut itselleen näin kammottavan negatiivisen nimikkeen? Tupakointia ei myöskään lakkoilemalla lopeteta koska kaikki lakot päättyvät aikanaan.

Onko ”tupakkalakko” kenties syntynyt jonkin tupakkayhtiön PR-päällikön savuisissa aivoissa?

Tupakkalakon ja lakon analogiaa jatkaaksemme tavallisimmat lakkotyypit ovat yleislakko, italialainen lakko, pistelakko, ylityökielto, korpilakko, japanilainen lakko, tukilakko ja mielenosoituslakko. Voisimme hetken pohtia millaisia tupakkalakkoja nämä sitten olisivat.

Yleistupakkalakossa kukaan ei polta. Keräännytään yhdessä kaduille osoittamaan mieltä ja heitellään vielä tupakoivia tiiliskivillä tuikeiden tupakkalakkovahtien kiertäessä kaupan kassajonoissa. Vuoden 1956 yleistupakkalakko alkoi samana päivänä, jolloin Urho Kekkonen aloitti presidenttikautensa

Italialaisessa eli hidastustupakkalakossa tupakoidaan edelleen, mutta hitaasti ja kaikkia mahdollisia sääntöjä kirjaimellisesti noudattaen. Jokaista poltettua savuketta tumpataan perusteellisesti 20 minuutin ajan ennen uuden aloittamista.

Pistetupakkalakossa yksi kohta tupakointiin liittyvässä toimintoketjusta on tupakkalakossa. Ostetaan tupakkaa normaalisti ja laitetaan askista pötkylä huulien väliin, mutta ei sytytetä sitä.

Ylityökielto, on tupakkalakon muoto, jossa arkisin 09.00-17.00 poltetaan tupakkaa normaalisti, mutta kieltäydytään järjestelmällisesti heräämästä yöllä savukkeelle tai polttamasta viikonloppuisin.

Korpitupakkalakossa eli laittomassa tupakkalakossa ei kerrota tupakkalakosta etukäteen muille ja jätetään laivalta kavereiden sovitusti tuomat tupakat ostamatta.

Japanilaisessa tupakkalakossa tupakointia jatketaan normaalisti, mutta kapinoidaan esimerkiksi kantamalla lappua kaulassa, jossa lukee: ”Tupakointi on väärin”.

Tukitupakkalakko eli myötätuntotupakkalakko tarkoittaa tupakkalakkoa, jolla osoitetaan tukea jonkin toisen tupakkalakkoa kohtaan.

Mielenosoitustupakkalakossa osoitetaan mieltä jotakin hallituksen tai eduskunnan päätöstä vastaan.

Muistakaa, että tupakkalakko-oikeus on jokaisen tupakoitsijan perusoikeus!

Aaaaaaaah, kakkaa..!

Sluuuuuuuurph!!! Pepusta, nenästä, korvasta ja hieman suustakin imeytyi keuhkorakkuloiden pohjaan asti nikotiinia, häkää, amiineja, nitrosoamiineja, asetonia, metalleja kuten kadmiumia sekä arsenikkia ja noin 4000 muuta kemikaalia. Sluuuuuuuurph!!! Tärisevällä nautinnolla, jota vain omaa kakkaansa rauhassa lotkimaan päässyt koira voi tuntea livahdettuaan kulman taakse äsken tehdyn lämpimänä höyryävän herkkupalan luo. Sloktsloktslokt. Lurps.

Niin. Se oli viime lauantai ja ns. retkahdus eli suunnilleen askillinen tupakkaa alkoholilla kuorrutettuna.

Aionko nyt harjoittaa tässä jonkinlaista itseruoskintaa teidän ja itseni sadomasokistiseksi riemuksi? En. Uskokaa pois - mitä kännimokiin tulee, hieman mustunut sieluni olisi valkoinen kuin lähestyvän matkustajakoneen ohjaamon lasiin litistynyttä kärpästä toimistonsa ikkunasta katselevan amerikkalaisen toimitusjohtajan naama, jos tämä olisi edes keskipaha sellainen.

Aionko aloittaa tupakoinnin nyt uudelleen? En. Kaiken tämän perkeleen vaivan jälkeen en todellakaan. Olen siihen aivan liian laiska. Sen sijaan tupakoimattomuuden tuoma karmea hyveellisyyden leima on nyt tupruteltu pois. Olen jälleen puhdas paheellisuudessani. Eikä minun ole edelleenkään pakko aloittaa tupakointia uudelleen.

Myös ne ihmiset, joille tupakoimattomuus yleensä tai minun tupakoimattomuuteni erityisesti aiheutti jonkinlaista henkistä tuskaa voivat nyt paremmin. He voivat edelleen ajatella loogisen absurdisti ettei syytä lopettamiseen ole koska se-ja-se sortui taas tupakoimaan. Heille sanon: joka toinen teistä tulee 100% varmuudella toivomaan lopettaneensa ajoissa.

Kyllähän me kaikki kuolemme, mutta puolet kroonisista tupakoitsijoista kuolee tupakkaan. Voitte hymyillä ja sanoa tietävänne sen, mutta ette te Tiedä sitä. Te ette Tiedä edes kuolevanne jonain päivänä, joten ei kannataisi kirjoitella karmisia shekkejä summille, joissa ykkösen perään tulevia nollia ette kykene laskemaan.

En siis ole tuon 27.1.2007 lauantain jälkeen jatkanut tupakointia. Älkää tekään jatkako.

Termiin "tupakkalakko" muuten palaan vielä.

Hyvää huomenta! (päivä 41)

Tiedättekö sellaiset aamut, joina heti herättyään tahtoisi työntää päänsä läpi olohuoneen ikkunasta ja sotkea alakerran naapurin parveke omalla DNA:llaan? On saanut mennä nukkumaan maha täynnä lämpöistä happoa ja aamulla huomaa sen syöneen reiän rintakehään ja valuneen patjalle.

Sellaisina aamuina sitä tuntee olevansa kosmoksen erityishuomion kohteena ja niinhän sitä onkin. Ainoastaan sellaisena aamuna on täysin loogista, että kännykkään on yöllä tullut tekstiviesti:

"TUPAKKAA . ET PÄÄSE KARKUUN, ME TAPAAMME PIAN, ODOTAN %AIKAA ON. TUPAKKA."

Salvifici Doloris (päivä 40)

Minä näin miten hän juoksi kohti ylivoimaista vihollista ostaakseen minulle aikaa paeta. Satojen tuhansien uusien savukkeiden paljastetut filtterit odottivat hänen pikkuisia hengityselimiään kuin kylmässä kevätauringossa paljastetut armottomasti välkkyvät dai-katanat. Murheeseeni sekoittui hienoista ylpeyttä - monet niistä eivät jäisi kertomaan tästä taistelusta.

Voi Nainen! Annoit suurimman lahjan: uhrasit keuhkosi ja hajuaistisi parisuhteemme puolesta.

Ei kun vakavasti. Vuosia sitten lennolla Chicagoon kymmenennen matkustustunnin kohdalla aloin kyselemään lentoemolta voisinko poistua ulos tupakalle. Varmaankin tupakoinnin voi kaksi hyvin paljon aikaa keskenään viettävää ihmistä lopettaa samanaikaisesti, mutta emme me. Meissä yhdistyy riittävästi puhdasta mustaa auringonpaistetta nikotiiniaddiktin aivoihin tavalla, joka saisi ydinsiilossa työkseen päivystävän kaverin hapuilemaan Sitä Punaista Nappulaa pelkästään koska tuli on loppu.

Pienten söpöjen karvaisten eläinten suojelemiseksi ja kansallisen turvallisuuden takia emme siis voi paeta tästä vankilasta yhtä aikaa. Minä odotan sinua rakkahain!

Joskus sitä tippuu rattailta (päivä 35/1)

Retkahdus ymmärretään usein väärin. Retkahtaminen on hyvin tavallista ja se on osa riippuvuuden sairautta.

Tavallisesti relapsilla eli retkahduksella tarkoitetaan sitä, että otetaan ryyppy, poltetaan tupakka tai nautitaan huumetta raittiin jakson jälkeen. Tosiasiassa kyseessä ei ole pelkästään tämä tapahtuma vaan kehitys alkaa paljon aikaisemmin. Relapsi on prosessi, joka luo asteittain ylivoimaisen tarpeen käyttää ainetta.

Riippuvuus on sairautena monitahoinen ja itseään vahvistava. Se vahingoittaa ihmistä kun tämä käyttää riippuvuutta aiheuttavaa ainetta. Tämä on sairauden helpoimmin havaittava ja ilmeisin osa.

Toinen osa sairautta aktivoituu kun henkilö ponnistelee irtautuakseen. Toisin sanoen, kun aineesta riippuvainen pidättäytyy aineesta, hän kohtaa uusia ongelmia. Joukko fyysisiä ja psyykkisiä voimia aktivoituu. Paheensa lopettaneet menettävät kontrollin ajatustoimintoihinsa, arvostelukykyynsä ja tunnereaktioihinsa. Vaikkakin nämä tilat ovat tavallisia ja häviävät ajan myötä, riippuvainen henkilö on usein tietämätön niistä ja on sen vuoksi altis niille.

Koska retkahdus ei ole harvinainen kerran tai useammin eri toipumisen vaiheissa, retkahtamisen ja toipumisen tulisi nähdä tapahtuvan rinnakkain. Toisin sanoen relapsi ja toipuminen tulisi nähdä saman kehityksen eri puolina.

Retkahduksen "kaavan" muovaavat yksilön asenteet, arvot ja ajatusrakennelmat. Nämä prosessit tapahtuvat henkilön mielessä. Jos henkilö pyrkii tietoisuutteen ongelmista, joita hän luultavasti kohtaa tupakoimattomuuuden aikana, hän kykenee tunnistamaan ne ja tietoisesti havaitsemaan relapsin dynamiikan vähittäisen alun. Tämä tulisi tehdä jo ennen kuin todella kohtaa lopettamiseen liittyvät ongelmat.

(Alkuperäinen teksti, josta tämän kertainen kirjoitukseni on vapaasti muokattu Matti Rossi: Ihminen ja alkoholi)

Ceterum censeo alkoholia ei pidä nauttiman Zybanin kanssa. Z + A on petollinen yhdistelmä ja helppo tapa tehdä itselleen jekkudrinkki. Usko vanhaa sillä vanha tietää.

Everybody hates me because I'm paranoid (päivä 33)

"I feel thin - sort of stretched, like butter scraped over too much bread."
-Bilbo

Eilisestä alkaen vähennän Zyban-annoksen puoleen eli yhteen tablettiin päivässä. Tupakoimattomuuden jatkaminen onnistuu nyt selkeästi vähäisemmällä bupropionihydrokloridi-pitoisuudella plasmassa. Sen lisäksi oloni on jo pidempään ollut kuin pitkähäntäisellä kissalla keinutuolinäyttelyssä.

Nainen on pidellyt nilkastani kiinni, joten en ole leijunut aivan planeetta Skitsolle asti, mutta ei tämmöistä henkistä hammassärkyä jaksa enempää kuin on pakko.

Annoksen puolittamisen positiiviset vaikutukset tuntuivat jo eilen. Lakkasin ravaamasta ympäriinsä reisiäni naputellen, olin oikealla tavalla tietoisempi ympäristöstäni jo kello 18 aikoihin ja epämääräinen pahaolo poistui kokonaan iltaan mennessä. Nukuin hyvin. Mieleni ei ole alkanut tehdä tupakkaa missään vaiheessa.

Sivuvaikutuksista huolimatta suosittelen edelleen Zybania jokaiselle, joka on yrittänyt tupakoinnin lopettamista muilla keinoilla ja epäonnistunut. Bupropionihydrokloridi on tällä hetkellä tehokkainta tupakasta vieroittamiseen saatavaa kemikaalia maailmassa (ellei oteta lukuun pallokalan myrkkyä, joka toimii 100% tapauksista). Sen lisäksi Zyban tarjoaa moraalisesti hyväksytyn mahdollisuuden kokeilla pikku trippailua mikäli tuntuu siltä, että se jäi vähemmän hurjassa keskiluokkaisessa nuoruudessa tekemättä...

Testattu eläimillä (päivä 29)

Poltin eilen savukkeen koska katsoin ansainneeni sen. Halusin tehdä jotain itsetuhoista ja typerää. Kokemus oli kammottava. Tulin pahoinvoivaksi ja päänsärkyiseksi. Kurkkuuni sattui. Nyt vastenmielinen haju ei tunnu lähtevän käsistäni millään vaikka olen pessyt ne muutaman kerran ja käynyt suihkussa. Ehkä ostan kaupasta jotain yrttiä ja hieroskelen itseäni sillä...

Tupakointi on aivan liian hirveä ja kammottava rangaistus kenelle tahansa. Ensi kerralla lyön vasaralla sormeeni tai astun naulaan.

Ilokseni äänessäni tuntuva uusi voima ja rouheus eivät kärsineet tästä eläinkokeesta.

On lievästi oksettavaa ajatella, että olen joskus polttanut tupakkaa useamman askin päivässä. En ihmettele miksi tupakointi alkoi tuntua epämiellyttävältä velvollisuudelta paljon ennen varsinaista lopettamispäätöstä. Pikku pahe oli muuttunut kemiallisesti ylläpidetyksi pakkoneuroosiksi niinkuin tarkoitus onkin. Tupakkateollisuudella on tuote, joka alun esittelyn jälkeen myy itsensä - nikotiinikoukku tönii kevyesti, mutta määrätietoisesti asiakasta kohti seuraavaa savuketta koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.

Vakituinen tupakointi on pakonomaista käytöstä kuten lakkaamaton käsien pesu tai palaaminen kymmenen kertaa tarkastamaan onko ulko-ovi lukossa. Meille myydään neuroosi.

Labhair mé le gach dá raibh ann (päivä 28)

tuntea toivoa
luottaa asioiden sujumiseen
pysyä avoimena
päästä irti huolesta tai surusta
elää ilossa
tuntea olevansa suojeltu ja rakastettu
saavuttaa viattomuus
uskoa

tuntea toivottomuutta
uskoa pahinta
joutua epätoivoon
menettää uskonsa
nähdä kylmä maailma
ajatella negatiivisesti
nähdä synkkä tulevaisuus
epäillä

Alaston lounas (päivä 26)

Olen tässä pohdiskellut, että mitähän sitä tulee syötyä aamiaiseksi. Pienen intensiivi-itseopiskelutuokion jälkeen voin nyt kertoa pari mielenkiintoista nippelitietoa Zybanista ja sen vaikuttavasta aineesta bupropionihydrokloridista.

Bupropionihydrokloridi syntetisoitiin ensimmäisenä Burroughs Researchin (heh) toimesta vuonna 1966. Bupropionihydrokloridi, toisin kuin SSRI-lääkkeet, on stimulantti. Se on rakenteeltaan samanlainen kuin fenetyyliamiinit eli kansankielellä sitä voidaan kutsua amfetamiinin salonkikelpoiseksi velipuoleksi. Huumetestissä Zyban ja sen masennuksen hoitoon tarkoitettu rinnakkaisvalmiste Wellbutrin antavat positiivisen tuloksen amfetamiinista.

Yksi tämän lääkeaineen sivuvaikutuksista on seksuaalisen tyydytyksen lisääntyminen. Bupropionihydrokloridi (toisin kuin SSRI-lääkkeet) ei heikennä libidoa vaan vahvistaa sitä. Pieniä määriä sitä tai amfetamiinia annetaan potilaille joilla on SSRI-lääkityksestä aiheutuneita seksiongelmia.

Kuten muutkin stimulantit bupropionihydrokloridi saattaa pahentaa tai jopa aiheuttaa hallusinaatioita, vainoharhaa ja tuntemuksia vainon kohteeksi joutumisesta. Jotkut joutuvat lopettamaan lääkeaineen nauttimisen voimakkaasti lisääntyneen aggressiivisuuden takia.

Hmmm… jos siis aikoinaan tupakointia aloitellessani kaipasin pahan jätkän statusta, niin täytyy todeta, että aika kevyttä se silloin oli verrattuna tähän lopettamisen tuomaan sex, drugs and rock’n’roll meininkiin.

Surullinen tapaus, sellaista on vapaus (päivä 21)

Just as the blind cannot enjoy the sun,

so too the shades I saw before me here

the light of Heaven denies its' radiance:

The eyelids of these shades had been sewn shut

with iron threads, like falcons newly caught,

whose eyes we stitch to tame their restlessness.

En puhu lopettamisesta ellei siitä suoraan kysytä. En ala yskiä raastavasti kun joku sytyttää seurassani savukkeen. En pidä palopuheita tupakoinnin vaaroista. Tästä huolimatta päätökseni olla polttamatta savukkeita tuntuu olevan joillekin kuin se kuuluisa haava suussa, jota on pakko palata nypeltämään kielellä. Erityisesti tupakointia harjoittavien kognitiivisilta kyvyiltään aavistuksen vajaiden ihmisten reaktiot ovat mielenkiintoisia eikä voi välttyä vaikutelmalta, että eräät heistä olisivat varsin tyytyväisiä mikäli aloittaisin tupakoinnin uudelleen.

Haluaisin tässä nyt kommentoida ja vastata muutamiin tupakointia harjoittavien peruskysymyksiin.

Tupakoinnin katselu ei ole minulle "itseni kiduttamista". En ole lopettanut tupakointia rangaistakseni itseäni vaan voidakseni paremmin. Tupakoinnin katselu synnyttää minussa lähinnä saman tunteen kuin kerta toisensa jälkeen samaan haravaan astuvan ihmisen toiminnan seuraaminen - olen iloinen ettei minun ole enää pakko tehdä sitä.

Olut maistuu paremmalta ilman savukkeita. Siis hyvä olut. Tupakan kanssa voit yhtä hyvin juoda vaikka viileää pissaa.

Minulla ei ole ollut mitenkään erityisen vaikeaa. Olen nyt ymmärtänyt, että tämän ymmärtäminen tai uskominen on käytännössä mahdotonta erityisesti aiemmin mainitsemalleni ihmisryhmälle. Siksi urheuttani päivitellään ja tuhansien kemikaalien palamistuotteita orjuudessaan keuhkoihinsa imeskelevät Homo Sapiens-eläinlajin edustajat katselevat minua myötätuntoaan tuhlaten.

Mitä tänään päivälliseksi? (päivä 14)

Nyt voin sanoa, että olen iloinen kun kuuri loppuu. Zybanin vaikutukset ovat paitsi lopettamista helpottavia myös ärsyttäviä. Minulla on jatkuva tunne ettei pääni toimi ihan 100% teholla.

Muutama kiusallinen ilmiö:

-vaikeasti kontrolloitava höpöttäminen ja tyhjyyteen tuijotteleva hiljaisuus
-vaikeudet keskittyä muiden ihmisten puheen seuraamiseen
-kevyt huumaus/ huimaus
-univaikeudet
-lisääntynyt kiroilu
-jatkuva tunne, että jokin vaivaa tai on vialla
-kiihtymys + Zyban = aivan todella kummallinen olo

Tämä on jollain lailla osa prosessia tämäkin. Silti... se on juhlapäivä kun viimeinen nappi napsahtaa naamariin ja voin lakata tämän helvetin mömmön syömisen.

Hatsuuuh! (päivä 13)

Loma on nyt ohi. Joulun vieton tuiskeessa onnistuin vilustumaan. Pöpö jylläsi tehokkaimmillaan joulupäivän, mutta nyt olo on lähes normaali. Olen pohdiskellut liittyykö puhjennut flunssa jotenkin tupakoinnin lopettamiseen. Olisiko kyseessä äkillisen muutoksen aiheuttama reaktio tai elimistön puhdistusmekanismi? Monet addiktit ovat kuvanneet vieroitusoireita mm. vilustumisen kaltaisina.

Olen tänään halunnut polttaa savukkeen. Ajatus on tullut ja mennyt pitkin päivää. Aloinkin jo ihmetellä, että eikö kukaan saavu turnajaisiin.

Voi kuinka me sinua kaivataan (päivä 9)

Yö kului rattoisasti sian takapuolen kappaletta uunissa paistellen, haistellen ja lopulta maistellen. Kurkku tuntuu kipeältä ja olo on muutenkin kevyen vilustunut. En voi sanoa kärsineeni mistään todellista vieroitusoireista pientä käsien hikoilua lukuun ottamatta. Onko tämä muka näin helppoa?

Nainen kertoi minulle muistelevansa kaihoten miten hän aikanaan poltti savukkeen parvekkeellaan ja palasi sitten niin onnellisena sisätiloihin. Myötätuntoni heräsi ja kirjoitin hänelle tämän rakkauslaulun mielialan parannukseksi.

Savua, savua rakastan
säv. Kaj Chydenius/ san. Plerttu Aivohippa


Savua, savua rakastan
Yö painaa käteeni pehmeän filtterin
Jotta mä sitä imisin

Miten hukkaavat sieraimet aistinsa
Miten vyöryvät limat poskionteloiden alla
Miten nousevat klimpit yskösten mukana
Ja keuhkojen tervat jähmettyvät kiveksi

Savua, savua rakastan
Yö painaa käteeni pehmeän filtterin
Jotta mä sitä imisin

Miten tarttuu tahtoosi himo uus
Miten kirkuvat askit R-kioskin ikkunan läpi
Miten itkevät natsat tuhkisten reunoilla
Ja merien yllä savuavat sikarit

Savua, savua rakastan
Niin liikkuu haiseva kätesi
Kuin vene varhain Aura-joella…..

Ash nazg durbatulûk, ash nazg gimbatul... (päivä 8)

Poltin viimeisen savukkeeni eilen 21.12.2006 kello 20.52. Päästin viimeinkin irti sormuksesta. Jo pari tuntia sen jälkeen käteni vilahtivat reisitaskulle mielessä tutun liikesarjan synnyttämä kuva minusta sytyttämässä savuketta. Viime kerralla lopettamisen muistaminen tässä vaiheessa tuntui ilkeän opettajan karttakepiltä sormille. Ensin se puuttumisen tuoma kipu ja heti perään kiellon synnyttämä vitutus.

Nyt ajatus savukkeen sytyttämisestä tulee uskomattoman elävänä. Aivot tuntuvat lipsahtavan REM-uneen ja kuva toiminnosta on niin täydellinen, että se tuntuu pysäyttävän ajan millisekunniksi. Sitten se katoaa. Sitä ei kykene pitämään mielessä kuten ei merkityksetöntä untakaan. Näitä välähdyksiä on nyt ollut viitisen kappaletta. Zyban?

Näin yöllä unta, jossa Zyban-pillereiden sisällä oli mustikkakeittoa. Nainen totesi minulle heti aamulla unen kuultuaan, että mustikkakeittoahan annettiin lapsena kun oli kipeä. Clever.

Hokahey! (päivä 7)

Annan tämän askin loppua ja sitten en osta enää lisää. Kuurin aikatauluille on jokin syy, enkä aio vaikeuttaa prosessia omilla sovelluksillani tai "laskuvirheilläni". Minulla on 11 savuketta (red) jäljellä. Haistan niitä laskiessani tuoreen tupakan kevyen lakritsin tuoksun.

Luulen elämäni aikana polttaneeni ainakin 250 000 savuketta.

3-(N-metyyli-2-pyrrolidinyyli)pyridiini (päivä 6)

Miksi tupakoin? Tupakoin koska minulla on tupakoinnin synnyttämä tarve tupakoida. Tupakoin koska olen opetellut tupakoimaan. Tupakoin koska olen heikko ja henkisesti veltto.

Tupakka on palkinto onnistumisesta, apu kun vituttaa, tauko kun sitä tarvitsee, jälkiruoka, kahvileipä, suolapähkinät oluen kanssa, purkka ja lohduttaja. Tupakka on levottomat kädet ja kipeä kurkku, vinkuvat keuhkot, tuhkaa ja natsoja pöydällä, koukku, rahareikä 3.7 € x 1.5 päivävauhdilla ja 2000+ € vuosivauhdilla, kokeiltu juttu, epämiellyttävä velvollisuus, äiti poloniumin radioaktiivinen nänni ja loputtomasti paperiin käärittyä kuivattua syöpää pumpattuna suuhun ja keuhkoihin.

En usko tupakoinnin aiheuttamaan kemiallisen addiktion voimaan tämän paheen todellisena ylläpitäjän. Riippuvuus toimii ainoastaan laitumelle asetettuna sähköpaimenena, joka estää lehmää harhailemasta pois vainiolta. Tosiasiassa lehmä voisi koska tahansa kävellä läpi näistä langanohuista virityksistä, mutta siltä puuttuu tahtoa ja ymmärrystä.

Fyysiset vieroitusoireet alkavat 2–12 tunnin kuluessa tupakoinnin lopettamisen jälkeen, ovat huipussaan 1–3 vuorokauden kuluttua ja kestävät keskimäärin 3–4 viikkoa. Nikotiinin aiheuttamat vieroitusoireet ovat suorastaan naurettavia: käsien hikoilu, ärtymys, halu polttaa savuke... Ongelmana on pinttynyt tapa tupakoida.

Olo on paljon parempi tänään. Välillä huomaan toimivani hieman hajamielisesti, mutta ilmiö on hyvin lievä. Olen ärhäkkä, mutta en ärtynyt. Ehkä täysin perusteettomasti ajatus siitä, ettei lopettaminen ole mitenkään mahdotonta, on alkanut itämään päässäni.

Pistetään, pistetään banaania poskeen... (päivä 5)

En tahtoisi syödä pilleriäni aamulla. Minulla on voimakas tuntemus, että se tekee minut sairaaksi.

Teoria: Zybanin ainoa todellinen vaikutus on huono ja vähän krapulainen olo. Kun annos 6 päivän totuttelun jälkeen tuplataan ei ökötykseltään pysty huomaamaan tupakan aiheuttamia vieroitusoireita. Lääkkeenä se siis poistaa nikotiinin himon kuten voimakas isku vasaralla peukaloon poistaa mahakivun. Kuurin loputtua lääkäri pakottaa potilaan allekirjoittamaan NDA-sopimuksen ja paljastaa naureskellen karmean totuuden. 250 000 euron uhkasakon hiljentämät ystäväni eivät mitenkään ole pystyneet kertomaan minulle totuutta. Annan teille anteeksi. Ensin olimme tupakkateollisuuden ja nyt olemme lääketeollisuuden uhreja.

Aion silti edetä oman alkuperäissuunnitelmani mukaisesti. Matemaattisesta lahjattomuudestani johtuen viimeisen savukkeen poltan perjantaina. Vaikka se nyt tätä blogia katsellessani näyttääkin olevan päivä 8 niin laskin sen niin kun aloitin tämän projektin.

Kuulin tuossa kumman huhun, joten vahvistan tässä olevani tietääkseni hyvässä kunnossa ja terve (paitsi päästä).

Watch those flashbacks dude (päivä 4)

Sitä voisi kuvailla vaikka metallisella äänellä ”zwäng”. Se on pahan aavistuksen ja morkkiksen kädenlämpöisellä vedellä laimennettu sekoitus - olo joka tulee kun olet syönyt jotain pilaantunutta, mutta et voi vielä pahoin. Toisaalta mieleen nousee myös kevyen krapulan luoma emotionaalinen sisämaailma.

Jaah… lääkäri varoitteli reseptiä kirjoittaessaan ”oudoista oloista”, mutta tämä on paha antikliimaksi. Minä laskisin oudoksi oloksi sen jos alkaisin uskoa olevani Lepakkomies ja Ihmepoika tai saisin päähäni miten ikiliikkuja toimii. Mitä outoa on viiden tuopin krapulassa?

Perjantain, lauantain ja sunnuntain sujuttua normaalisti, olin vakuuttunut, etten joutuisi näistä kärsimään. Olin näemmä väärässä. Pillerihän alkaa vaikuttaa todennäköisesti vasta nyt. Nukkuminen oli viime yönä vaikeaa. Vaisto sanoo, että paras lääke tähän on uni. Sitä nauttikaamme. Nam.

Tupakan suhteen en ole vielä huomannut muutosta. Tarve sytyttää savuke on pysynyt toistaiseksi ennallaan. Luulen nyt, että Zybania syöneiden tuttavieni myhäilyn taakse kätkeytyy myös koettua epämukavuutta ja tupakan tuskaa. Ilmaisia lounaita ei todennäköisesti ole edelleenkään olemassa, joten joudun lääkkeenkin kanssa lopettamaan ihan itse. Prkl. Olin ajatellut hoitaa nämä olympialaiset puhtaasti dopingilla.

Sininen vai punainen pilleri? (päivä 3)

Olen päättänyt lopettaa tupakoinnin 23 vuoden jälkeen. Metodiksi olen valinnut Zyban taikapillerit. Kuuri aloitetaan syömällä ensin yksi nappi päivässä kuuden päivän ajan samalla edelleen tupakoiden. Sen jälkeen annos tuplataan ja lakataan polttamasta savukkeita.

Aloin harkita tupakoinnin lopettamista kun naapurimaamme palavilta kaatopaikoilta leijuvat savut saivat kehkoni sattumaan ja kurkkuni tuntui olevan tulessa. Epäilin saaneeni syövän. Olin juuri tavannut elämäni naisen ja ajatus syöpään kuolemisesta heti sen jälkeen raivostutti minua typerällä turhuudellaan.

Tämän blogin tarkoitus on osittain toimia dokumenttina siitä miten tämä ihmelääke minuun vaikuttaa.

Lääkityksen aloittamisesta on nyt kulunut kolme päivää ja lukuun ottamatta eilistä koko päivän kestänyttä päänsärkyä ja lievää suun kuivumista oloni ei ole mitenkään erityinen. Tupakka maistuu edelleen kuten ennenkin ja yritän polttaa sitä mahdollisimman paljon varastoon tulevaa kuivaa kautta varten.

En ole vielä kärsinyt tunnetuista sivuvaikutuksista: unettomuudesta, kouristuksista (heh), ihottumasta, hengitysvaikeuksista (kääk) , kielen turvotuksesta, nivelsärystä, pyörrytyksestä, kuumeesta, kutinasta, sekavuudesta (wuhuu), hikoilusta, nykimisestä, näköhäiriöistä, punastumisesta tai mahakivusta. Listalta näyttää puuttuvan vitutus.