SDP on tänään virallisesti ilmoittanut, ettei se puolueena kannata liberaalin vihervasemmiston ehdokkaana pidettävää Pekka Haavistoa. Epävirallisesti SDP on ex-presidenttiehdokkaansa suulla neuvonut kannattajiaan olemaan kokonaan äänestämättä demokraattisissa valtiollisissa vaaleissa. Nukkumaan. Tämä siksi, että SDP:n äänestäjien joukossa on edelleen liian monia oikeita vasemmistolaisia ja he saattaisivat äänestää väärää ehdokasta.
Puolueena SDP on kuollut. Se ei enää edusta mitään muuta kuin itseään organisaationa. Se kävelee ympäriinsä ja puhuu, mutta pulssia ei tunnu eikä veri kierrä.
SDP:n johdossa istuvat henkilöt pitävät jokaista tappiota uutena voittona ja jokaista uutta nöyryytystä merkittävänä saavutuksena sen sijaan, että he pohtisivat mikä tässä nyt menee pieleen.
Paavo Väyrynynen näytti Keskustalle suunnan uuteen nousuun mikäli puolue haluaa sen ymmärtää. Paavo Lipponen esitteli demareille tulevan sukuhaudan, jonne matka käy aiemmin ajasta ikuisuuteen siirtyneiden ideologiansa hukanneiden puolueiden seuraksi. Ja se hymyilytti häntä.
Kun kuulen sanan SDP kysyn "Miksi?" Siihen kysymykseen ei enää ole vastausta.
