Kuluttaminen on vapautta

Länsimaiden totaalinen arvotyhjiö on saavuttanut pisteen, jossa egoistinen kyynisyys ja puhdas oman edun tavoittelu on todiste älykkyydestä ja hyvästä mielenterveydestä. Niin toimii ja ajattelee kunnon kansalainen samalla kuitenkin muistaen, että yksilön oman edun tavoittelun yläpuolella on vielä yritysten oman edun tavoittelu. Muiden asioiden kuin rahan arvottaminen perusteena etusijalle on todiste mielenterveyden ongelmasta, typeryydestä ja lapsellisuudesta. 

Kun käymme mitä tahansa arvokeskustelua vuonna 2019 se lopulta aina saavuttaa pisteen, jossa alamme laskemaan rahaa. 

Meidän ajattelumme rakenteen korjaamaton virhe on upotettu sen peruskiveen niin syvälle, ettemme kykene enää edes puhumaan siitä. Muutoin kuin sen sisältämän virheen kieltä käyttäen.

Raha on rationalismia!

Kuluttaminen on vapautta!

Kapitalismi on demokratiaa!

Raikas ja positiivinen satanismimme

Ayn Rand. Tämä mystinen nimi on alkanut vilahdella mediassa tihenevässä tahdissa.

Nalle Wahlroos on todennut Ayn Randin filosofian vaikuttaneen hänen ajatteluunsa ”merkittävästi”. Kalle Isokallion kolumnit voisivat olla suoraan Ayn Randin romaanissa ”Atlas Shrugged” esiintyvän Dagny Taggartin ajatuksia. Jopa kokoomuslaiset kunnallispoliitikot muistavat mainita tämän ”raikkaan virkistävän” ajattelijan blogeissaan.

Kuka sitten oli Ayn Rand?

Ayn Rand oli Venäjällä vuonna 1905 syntynyt ja sittemmin USA:han siirtynyt kirjailija ja populaarifilosofi. Hän myös perusti filosofisen oppisuunnan nimeltään objektivismi.

Objektivismissa altruismi eli muiden auttaminen ilman korvausta on paitsi väärin myös pahuutta. Randin mukaan ihmisen ainoa moraalinen tehtävä on toteuttaa tinkimättä omia päämääriään. Maailma jakautuu "ryöstäjä-pummeihin" ja "tuottajiin". ”Tuottajat” ovat kapitalistista tuotantokoneiston omistavaa eliittiä ja ”ryöstäjä-pummeihin” kuuluvat kaikki muut ihmiset palkansaajat mukaan lukien. Demokratia on enemmistön tyranniaa, joka estää ihmiskunnan parhaimmistoa (=rikkaita) käyttämästä ansaitsemaansa vapautta täydessä määrin. Uskonnollisella puolella objektivismin soihtua nykyisin kantava Ayn Rand-instituutin varapääjohtaja Onkar Ghate on todennut Jeesuksen toimineen ” täydellisesti väärin”. Objektivismi vastustaa kaikkia uskontoja niihin liittyvän epäitsekkyyden ja muiden auttamiseen pohjaavan filosofian takia.  

Ayn Rand tunnetaan myös ”modernin satanismin äitinä”. ”Saatanan Raamatun” kirjoittanut Anton Lavey pohjusti oman filosofiansa objektivismiin. Objektivismi on satanismia ilman metafysiikkaa ja satanismi on objektivismia ilman uskoa rationalismiin. Objektivismin voi äärimmäisesti yksinkertaistaen määritellä taloussatanismiksi. Objektivismi ei ole poliittinen ideologia kuten oikeistolaisuus. Objektivismi ei ole talouspoliittinen järjestelmä kuten kapitalismi. Objektivismi on kokonaisvaltainen elämänfilosofia, ihmiskäsitys ja maailmankatsomus.

On erittäin tärkeää ymmärtää, että kun objektivistia ajatuksia ajetaan Suomessa ne eivät ole Pohjoismaisen sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion vastakohta vaan koko Länsimaisen humanismin vastakohta. Tämän takia niin monet rahaeliittiämme edustavat objektivistit vaikuttavat keskusteluissa ylivoimaisen selkeiltä ja helpoilta ymmärtää. Raikkailta ja positiivisilta. Kun demari tai vasuri haluaa puhua sosiaalipolitiikasta on aidan toisella puolella ratkaisut kaikkeen tietävä ja ehjän maailmankuvan omaava moderni satanisti. Keskustelussa tämä vastaa osallistumista uimakilpailuun rugby-varusteissa. Humanismiin pohjaava monimuotoinen poliittinen ajattelu vaikuttaa väkisin "unelmahötöltä" satanismin yksinkertaiseen yli-ihmisuskoon verrattuna. On tehotonta ja sekavaa puhua politiikasta kun tosiasiassa puhutaan arvoista.

Ennen kaikkea poliittinen maailmankuvallinen rajaviiva ei enää kulje oikeisto-vasemmisto-akselilla. 2000-luvulla se kulkee satanismi-humanismi-akselilla.

"1900-luku nosti ennennäkemättömän enemmistön tyrannian aallon ensin fasismina ja toisen maailmansodan jälkeen varsinkin ylimpien tuloluokkien henkilöverotuksen nousuna."
-Björn Wahlroos: ”Markkinat ja demokratia”

”Intiaaneilla ei ollut mitään oikeuksia maahan eikä ollut olemassa mitään syytä, että joku olisi heille sellaiset myöntänyt. He eivät olisi niitä ymmärtäneet eivätkä käyttäneet. Minkä puolesta he sitten taistelivat vastustaessaan valkoisen miehen läsnäoloa tällä mantereella? He taistelivat jatkaakseen primitiivistä olemassaoloaan, puolustaakseen ’oikeuttaan’ pitää tämä osa Maasta koskemattomana, ei edes omaisuutena, vaan vain pitääkseen kaikki poissa ja elääkseen käytännössä kuin eläimet tai vähän niitten yläpuolella. Kuka tahansa joka tuo mukanaan sivistystä on oikeutettu valtaamaan koko tämän mantereen.”

"Epäitsekkyys ja kapitalismi eivät sovi yhteen... ne ovat filosofiset vastakohdat; niitä ei voi olla yhtäaikaa samassa ihmisessä tai yhteiskunnassa." 

”Pahuutta ei voi tapahtua ilman uhrin suostumusta.”

-Ayn Rand

Modernit mielipidevaikuttajat

Internetin keskustelufoorumit ovat retorisia nyrkkeilykehiä, joissa muutama sata toisilleen tuntematonta ihmistä kokoontuu päivittäin hiihtonaamarit päässään hakkaamaan, räkimään ja potkimaan toisiaan sekä heittelemään omaa kakkaansa kaikkialle. 

Onnistumineen suorituksen mittari on jostain päin kuuluva "AUTS!"

Täydellisen suorituksen mittari on "AUTS!" valtamedialta.

Tunti aikaa ennen ydintaikaa

Ydinvoima on aina 100% turvallista siihen asti kun se ei enää ole. Sitten se taas on 100% turvallista siihen asti kun se ei enää ole.

Ptolemaios oli oikeassa?

Kotiplaneettamme uskottiin pitkään sijaitsevan Universumin keskustassa. Tähdet kulkivat sitä kiertäen pyörillä ja planeetat oli maalattu juustokupumaisten sfäärien pintoihin. Lopulta 1530 Nikolaus Kopernikus esitti Maan kiertävän Aurinkoa. Aurinko puolestaan sijaitsee Linnunradaksi nimetyn kierteisgalaksin reunamilla. Aikamoinen pudotus.

Nykyviisauden mukaan kaukaisten galaksien säteilemä valo on siirtynyt matalampia taajuuksia kohti (punasiirtymä) verrattuna lähellä olevien tähtien valoon. Mitä kauempana galaksi on sitä suurempi punasiirtymä sillä on. Tämä on todiste siitä, että galaksit etääntyvät meistä, maailmankaikkeus laajenee ja että tämä alkoi alkuräjähdyksessä.

Mikäli koko muu Universumi etääntyy meistä, emmekö silloin tosiasiassa sijaitse Universumin keskustassa kuten alun perin oletettiinkin?

3T

Nykyihminen alistuu mukisematta mihin tahansa jos perusteena on Talous, Terrorismi tai Terveys. Odotan malttamattomana uutta sukupolvea, joka uskaltaa haistattaa näille pyhille lehmille pitkät paskat.

Mitä jos kaikki yhdessä lupaisimme ensi vuonna ajatella edes 27 sekuntia ennenkuin annamme näiden kolmen T:n korvata itsenäisen ajatteluprosessimme?

Kaikkihan sen tietää

Alkuräjähdys ja Maailmankaikkeuden synty tuppaavat nykyviisauden mukaan olemaan itsestäänselvyyksiä ihan kaikille. Ensin oli äärimmäisen kuuma ja tiheä piste, joka sitten räjähti ja alkoi kasvaa suunnattomalla nopeudella. Syntyi tähtiä, planeettoja, aurinkokuntia ja galakseja. Lopulta sitten apina otti banaanin suusta ja tuli alas puusta ja nyt minä kirjoitan tässä tätä tekstiä Herran vuonna 2009.

Jokainen TV:stä kosmologiansa opetellut osaa ladella nämä perusasiat ulkolukuna niitä kysyttäessä. Mutta kuinka moni on vaivautunut uhraamaan näille itsestään selvyyksille edes yhtä kokonaista ajatusta?

Minä voin todeta, etten ymmärrä alkuräjähdysteoriasta seuraavia johtopäätöksiä tai edes sitä miten koko alkuräjähdyksen tapahtumaketju määritellään. Ainakaan jos haluan heittäytyä hankalaksi.

Seuraavaksi kosmoplerttulogisia™ ongelmia.

1. On harhaanjohtavaa puhua Maailmankaikkeuden ”pienuudesta” alkuräjähdyksen hetkellä tai ”kasvamisesta” sen jälkeen ellei meillä ole Maailmankaikkeuden ulkopuolista tilaa ja referenssipistettä, johon sen kokoa verrata. Koska Maailmankaikkeus on Kaikki, ei sellaista tilaa ole.

2. Emme voi myöskään puhua Maailmankaikkeuden ”pienuudesta” tai ”kasvamisesta” Maailmankaikkeuden sisäpuolelta katsoen, koska silloin puhuttaisiin siitä, että Kaikki tulisi jatkuvasti ”suuremmaksi”.

Varsinkin kohtaan 2 liittyen voin heti todeta, että olen tietoinen havaitusta punasiirtymästä näkyvässä Maailmankaikkeudessa, joka todella näyttäisi kertovan Maailmankaikkeuden pakenevan meitä kaikkiin suuntiin. Mutta mitä se oikein on tarkoittavinaan?

3. Huomattavan monet vakavasti otettavat kosmologit pitävät idioottimaisina kaikkia kysymyksiä mikäli niissä kosketellaan Kiellettyä Aihetta. Tämä Kielletty Aihe on kysymys, jonka jokainen lapsikin osaa esittää: ”Mistä se pistemäinen kappale, joka räjähti, oikein tuli?” Virallinen standardivastaus on: ”Sitä ennen ei ollut mitään. Piste.”

Tämä siitäkin huolimatta, että ainakin minua viehättää ajatus siitä, että Maailmankaikkeus olisi voinut syntyä tilapäisestä kvanttifluktuaatiosta syntyneen korkeamman energiatilan seurauksena. Toisaalta ”ei-mitään” on olemattomuus, jossa ei ole edes kvanttitason toimintaa.

Se perusasioista. Tässä sitten jo niitä pähkinöitä, joihin todella haluaisin kuulla vastauksen.

Eikö nollapiste-energian olemassaolo viittaa siihen, että Maailmankaikkeutemme olisi tosiasiassa metagalaksi? Varsinkin kun nollapiste-energian pitäisi johtaa huomattavasti paljon nykyistä suurempaan kosmologiseen vakioon. Antrooppinen periaate vastauksena tähän on hassun hauska, mutta samalla aikamoinen Deus ex machina.

Mitä ihmetta kaksoisrakokokokeen tulokset oikein merkitsevät? Siis sitäkö, että muutamme todellisuutta havainnoimalla sitä? Oliko Niels Bohr täysin tärähtänyt?

Eikö kvanttilomittuminen tarkoita sitä, että Maailmankaikkeus on edelleen äärettömän ”pieni”?

Juttuhetketkeä Esko Valtaojan kanssa odotellessa…

Kuvia Finnconista tulossa

Edelleen kesälomalla.

Nietzsche puhui paljon paskaa. MUTTA, välillä on timantteja. "Epäjumalien hämärästä":

Se, että sopeutuu ihmisiin, pitää sydämensä oven avoinna, on liberaalia, mutta se on ainoastaan liberaalía. On helppo tunnistaa sydämet, jotka kykenevät ylhäiseen vieraanvaraisuuteen, monista verhotuista ikkunoista ja suljetuista luukuista: he pitävät parhaat huoneensa tyhjillään. Miksi? - Koska he odottavat vieraita, joihin ei tarvitse sopeutua...
---

Eräästä väitöstilaisuudesta:

-"Mikä on kaikkien korkeimpien koululaitosten tehtävä?"

-Tehdä ihmisestä kone.

"Mitä keinoa siihen käyteyään?"

-Hänen pitää oppia ikävystymään.

-"Miten se saadaan aikaan?"

-Käsitteellä velvollisuus.

-"Kuka on siinä hänen esikuvansa?"

-Opettaja. Hän opettaa paahtamaan.

-"Kuka on täydellinen ihminen?"

-Virkamies

Onko muualla maailmankaikkeudessa älyllistä elämää?

Ainoa tapa nähdä universumissa ainutlaatuisia ilmiötä on määritellä nämä ilmiöt niin tarkasti, että ainoastaan määrittelyn kohde mahtuu tähän määritelmään.

Principia Discordiæ

Sekä järjestys että epäjärjestys ovat ihmisen luomia käsitteitä. Ne ovat puhtaan kaaoksen keinotekoista jakamista osiin, joka kuitenkin on aina astetta syvempää kuin käsitteiden luomisen taso on.

Käsitteenluomiskoneellamme, jota kutsutaan “mieleksi”, tarkastelemme todellisuutta niiden käsitteiden läpi, joita kulttuurimme meille antaa.

Nämä käsitteet on erheellisesti nimetty “todellisuudeksi” ja ymmärtämättömät ihmiset ovat tämän takia aina hämmentyneitä siitä, että varsinkin toisten kulttuurien edustajat näkevät “todellisuuden” eri tavalla kuin he.

Ainoastaan todellisuuskäsitykset ovat erilaisia. Oikea Todellisuus (isolla T:llä) on astetta syvempää kuin todellisuuden käsite.

Katsomme todellisuutta ikkunoiden läpi, joihin olemme piirtäneet koordinaatistoja (käsitteet). Eri filosofiat käyttävät erilaisia koordinaatistoja. Kulttuuri on ryhmä ihmisiä, joiden koordinaatistot ovat suhteellisen samanlaisia. Tarkastelemme näkemäämme kaaosta ja suhteutamme sen koordinaatistojemme pisteisiin ja sitä kautta ymmärrämme sitä. Tosiasiassa näkemämme järjestys on käyttämämme koordinaatiston järjestystä.

Länsimainen filosofia on perinteisesti kiinnostunut erilaisten koordinaatistojen vertailusta keskenään ja niiden yhdistelemisestä, jotta syntyisi yksi täydellinen koordinaatisto, joka kattaa koko todellisuuden ja siten on Todellisuutta. Tämä on harhakuvitelmaa. Jotkut koordinaatistot ovat hyödyllisempiä kuin toiset, erää kauniimpia, yhdet miellyttävämpiä jne., mutta yksikään ei voi olla Todellisempi kuin toinen.

Epäjärjestys on ainoastaan epäoleellista informaatiota jossakin tietyssä koordinaatistossa. ”Oleellinen” on keinotekoinen käsite kuten epäoleellinenkin.

Usko siihen, että järjestys on oikein ja että epäjärjestys on väärin tai jotenkin väärää on illuusio. Uskoa samaa epäjärjestyksestä on myös illuusiota.

Näkemämme todellisuus (pienellä T:llä) on siis määrittelykysymys suhteessa sillä hetkellä käytettävään koordinaatistoon ja metafyysinen oikea Todellisuus ei liity käytössä oleviin koordinaatistoihin mitenkään. Valitse koordinaatisto, katso sen läpi ja näet osan kaaoksesta muuttuvan järjestykseksi ja osan epäjärjestykseksi. Valitse toinen koordinaatisto ja sama kaaos näyttää eri tavalla järjestyneeltä ja epäjärjestyneeltä.

Todellisuus on alkuperäinen mustetahratesti.

---

Malaclypse Nuoremman teoksesta "Principia Discordia" kohtuullisen vapaasti suomentanut Plerttu Aivohippa 2008.

Älä unohda mehiläisiä!

Boltzmannin aivot ovat hypoteesi tietoisuudesta, joka syntyy kaaoksen satunnaisesta huojunnasta.

Tämä hypoteesi on yksi selityksistä sille miksi havaitsemme universumissamme niin paljon järjestystä. Termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan universumin entropia eli epäjärjestys voi ainoastaan kasvaa. Tästä vääjäämättömästä kaaoksen kasvusta johtuen havaitussa maailmankaikkeudessa on liikaa lyhytaikaista järjestystä ja liian vähän ikuista entropiaa. Miksi?

Ludwig Boltzmann ehdotti, että me ja meidän matalaentropinen maailmamme on korkean entropian tason rajattoman ja ikuisen universumin satunnaista huojuntaa – pyörteitä entropiassa. Tavallisin huojunta on luonnollisesti hyvin pienessä mittakaavassa ja synnyttää ainoastaan hyvin pieniä järjestäytyneitä kokonaisuuksia. Suuremmat kokonaisuudet ovat harvinaisempia ja hyvin suuret (kuten järjestäytynyt maailmankaikkeus) likimain mahdottomia. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma koska aikaa ja tilaa on käytössä rajattomasti. Havaitsemme tämän hyvin epätodennäköisen maailman koska hyvin epätodennäköisiä olosuhteita tarvitaan, jotta voisimme olla sitä havainnoimassa.

Tästä seuraa ajatus Boltzmannin aivoista: kaaoksen satunnaisesta huojunnasta syntynyt maailmankaikkeus, jossa on monia itsetietoisia olentoja, on paljon epätodennäköisempi kuin yksittäinen kaaoksen huojunnasta syntynyt itsetietoinen mieli. Jokaista monia tietoisuuksia sisältävää universumia kohti on oltava lukemattomia kaaoksen pyörteilystä sattumalta rakentuneita, yksittäisiä mieliä keskellä ei mitään.

On siis huomattavasti todennäköisempää, että kaaoksen stokastinen huojunta on synnyttänyt yksittäiset aivot väärine muistoineen ja kuvitelmineen muista elävistä olennoista kuin, että todella olisi syntynyt niin monimutkainen järjestelmä kokonaisuudessaan. Näin ollen minäkin olen mitä ilmeisimmin keskellä ei mitään hourivien Boltzmannin aivojen kuumeista unta.

Tunne vastuusi. Viime aikojen mystiset mehiläiskadot ympäri maailmaa ovat selvä merkki alkavasta galaktisesta dementiastasi. Voisitko nyt keskittyä hieman, että saan kuvittelemaasi teeheni kuvittelemaasi hunajaa jatkossakin?

Zen ja nukkumisen taito

Päivätajunnan ominaisuuksia pohdittaessa uskon Zenin päässeen lähimmäksi totuutta.

Hereillä olo on täydellistä keskittymistä vallitsevaan hetkeen. Sekä menneisyys että tulevaisuus ja Minä, joka niitä pohtii, ovat unta. Menneisyyden ja tulevaisuuden ajatteleminen on keskittymisen herpaantumista. Yöuni on täydellistä keskittymättömyyttä ja mielen vapaata assosiointia.

Täydellinen nykyhetkeen keskittyminen johtaa väistämättä ja suoraan kaiken pelon katoamiseen. Sitä on myös suorastaan hypnoottisen mielenkiintoista katsella ja se on tärkein syy mm. urheilun ja teatterin suosioon. Miekan tietä lakkaamatta kulkevan mielen esteettiset ja emotionaaliset palkinnot ovat kuitenkin minulle liian kylmiä.

Mieli ei kykene olemaan valveilla kaiken aikaa. Normaalissa päivätajunnassa on varmasti jokaisen syytä pyrkiä valveilla olon hetkien lisäämisen, mutta myös uneksinnalla on paikkansa ja ilman sitä mieli sortuu hyvin nopeasti.

Näiden ajatusten takana on vielä ainakin yksi taso, jota Zen ei käsittele.

Zen uskoo, että on olemassa jokin absoluuttinen nykyisyys, jossa mieli tai "Se" voi vapaana minuuden illuusiosta toimia. Tällainen nykyisyys kuitenkin vaatii, että on olemassa jokin meitä ympäröivä absoluuttinen todellisuus, jota "Se" kykenee havainnoimaan. Minusta on hämmästyttävää, etteivät viisaat zen-mestarit koskaan epäilleet konkreettisen todellisuuden olemassaoloa sinänsä. Ehkä kuoleman ja luonnon jatkuva totaalinen läheisyys tekee automaattisesti tämän tason filosofoinnista pelkkää yliälyllistä roskaa tai sitten zen-munkit olivat kyllin pragmaattisia keskittyäkseen ainoastaan ratkaistavissa oleviin ongelmiin...

Viisauden sanoja

Kiirettä on pitänyt ja Puurolautanen on jäänyt pitkäksi aikaa kylmenemään.

Kun nyt hetken tässä ehdin pöydän ääressä pohdiskella, niin se mitä mieleen nousee ovat aforismit ja sanonnat. Nehän ovat kieliasultaan totuuden muotoisia ajatelmia, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä totuuden tai ajattelun kanssa.

Listaan tähän muutamia hölmöimpiä, joiden noudattaminen tai toistelu johtaa mahdollisesti jopa ruumiin vammaan:

Ei haukkuva koira pure.

Lihavat on lepposia.

Sitä saa mitä tilaa.

Uppoaahan sitä isoja laivojakin.

Parempi laiha sopu kuin lihava riita.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

"There's an old saying in Tennessee... I know it's in Texas, probably in Tennessee... that says, fool me once, shame on... shame on you. Fool me... you can't get fooled again."
-George W. Bush

Lomamietteitä

Varpaat ovat olleet kiinni jaloissamme jo silloin kun istuskelimme puissa banaanit suissa. Silti en pysty keksimään niiden nimiä pikku-ja isovarvasta lukuun ottamatta. Olenko jonkin karmean salaisuuden jäljillä?

The spiral of life

Elämämme on spiraali. Näen sen vuosi vuodelta selkeämmin. Etenemme pitkin spiraalin kehää seuraten aiempien kokemuksiemme luomaa kaareutuvaa pintaa. Tämän spiraalin seinämä on ylitettävissä muutamia kertoja elämämme aikana suuntaan tai toiseen, mutta se muuttuu koko ajan sitä vaikeammaksi mitä vanhemmiksi me tulemme. Toiset meistä ovat pysyneet aina tai päässeet tämän spiraalin ulkopinnalle. Heidän piirinsä ja henkensä suurenee jokaisen uuden kokemuksen, hyvän ja pahan, myötä. Kun joskus näet vanhan ulkokehän kiertäjän näet ihmisyyden mestariteoksen. Näin sellaisen tänä viikonloppuna ja ajatus saa minut yhä hymyilemään tavalla, joka lämmittää sielua.

Toiset ovat valinneet sisäpinnan tien seuraamisen ja heidän elämänsä kiertyy yhä merkityksettömämmäksi käyvänä henkisenä kääpiöitymisprosessina kohti spiraalin keskustaa. Kohti tappavaa narkomaniaa, aivot sulattavaa alkoholismia, sielun ytimestä nousevaa kaunaista kateutta, absoluuttista itserakkautta tai ilkeää pikkumaista pahantahtoisuutta.

Mitä vanhemmaksi sisäkehän kiertäjä tulee, sen pienemmäksi hän muuttuu. Yhä pienenevässä kehässä omat henkisen ruoansulatuksen happovaivat ovat kosmisen katastrofin mittaluokkaa ja elämä hirvittävää taistelua egon rajoittamattomana riehuvia epärealistisia odotuksia vastaan. Jokainen uusi kierros kohti oman navan ydintä saa maailman näyttämään vähän epäoikeudenmukaisemmalta ja kanssaihmiset yhä rumemmilta kun oman sielun tapahtumahorisontin vääristyneet piirteet peilaantuvat heistä. Heidän maailmansa on paha ja epäoikeudenmukainen paikka. Muut ihmiset ovat rumia, petollisia ja halpamaisia.

Kun lähestymme elämämme puoliväliä nämä sisäkehän kiertäjät alkavat olla jo valmiita toisin kuin ulkokehällä matkaavat. Ja mestariteoksia hekin ovat. Jos piru olisi olemassa, hän hykertelisi käsiään ja nauraisi: ”Khihiihihiihiihi, kjäh, kjäh, kjäh…”

Ulkokehän kiertäjää on vaikeaa yliarvioida. Vanhan mestarin hyvyys ja viisaus tai nuoren matkalaisen urheus ja lojaalius herättävät aina uudestaan ihmetystä. Samoin on sisäkehän kiertäjien laita. Vuosien kuluessa heidän pikkumaisuutensa ja sokeutensa tiivistyy jalostuen kohti alkuaineen puhtautta kunnes katkera vanha ihminen, paholaisen mestariteos, on valmis.

Kummalla puolella kehää sinä kierrät, tänäänkin?

Aurum nostrum non est aurum vulgi.

Pimeyden ytimestä

-Kerrotko minulle mikä on kauheinta mitä sinulle on tapahtunut?
-En, se on liian kauheaa. Kerron sinulle mikä on kauheinta mitä olen kuullut.

Hiukkasen pelottavaa

Niels Bohrin Kööpenhaminan teorian mukaan mikään ei ole todellista ennen kuin teemme siitä sellaista omalla havainnollamme. Kaikki on olemassa mahdollisuuksina emmekä voi sanoa minkään olemuksesta mitään ennen kuin havainnoimme sitä. Huomiomme tekee asioista todellisia ja antaa niille elämän. Kun keskitymme yhteen kaikki muut vaihtoehdot romahtavat olemattomuuteen eivätkä ne enää ole mahdollisia.

Richard Feynman on todennut, että kvanttifysiikan suurin mysteeri on kaksirakokokeessa. Tässä kokeessa lähetetään yksi elektroni kerrallaan kohti elektroneja läpäisemätöntä levyä, jossa on kaksi pitkulaista rakoa (kts. kuva).

Aluksi jokainen yksittäinen elektroni näyttää saapuvan satunnaisesti taustakankaalle, jossa ne näkyvät pienenä välähdyksenä kuten pitäisikin. Noin 20 000 elektronin jälkeen alamme havaita aaltomuotojen muodostaman interferenssikuvion. Mikäli elektroni on pieni hiukkanen sen pitäisi pitäisi pystyä kulkemaan ainoastaan jommankumman raon läpi ja syntyvä kuvio taustakankaalla olisi kaksi viivaa.

Mysteeri on se, että havaitsemamme interferenssikuvio voi syntyä ainoastaan silloin kun aaltomuoto läpäisee molemmat raot ja interferoi itsensä kanssa. Kaikki yritykset mitata kumman aukon läpi elektroni tosiasiassa kulki heikentävät interferenssikuviota. Mikäli tarkasti mittaamme jokaisen elektronin reitin interferenssikuvio häviää kokonaan - elektroni alkaa kiltisti käyttäytyä kuten hiukkanen ja odotetut kaksi viivaa tulevat näkyviin. Interferenssikuvio pysyy näkyvillä ainoastaan niin kauan kun meillä ei ole tietoa elektronin reitistä ja sen on mahdollista käyttäytyä kuin aalto.

Tämä on pähkinänkuoressa kvanttimekaniikan suurin arvoitus.

Ja sama piirrettynä.

"If quantum mechanics hasn't profoundly shocked you, you haven't understood it yet."
-Niels Bohr

Rahan aukoton logiikka

Siellä missä tarvitsee perustella yksittäisten ihmisten, joukkojen tai koko Homo Sapiens-lajin elämän edellytysten huonontamista raha on peruste, jonka jälkeen keskustelu päättyy myöntyvään, alistuneeseen hiljaisuuteen. Rahasta on tullut ainoa rationaalinen perustelu kaikelle. Muut perustelut toiminnalle tai päätöksille on virallisesti julistettu kommunismiksi, viherpiipertelyksi ja ylipäänsä haihattelevaksi idealismiksi.

Ei ole yrityksen vika, että se ulkoistaa toimintonsa Kiinaan – siellä voidaan tuotantoa jatkaa suuremmalla voitolla. Ei ole kunnan vika jos mummot makaavat vanhainkodeissa omassa kusessaan – valtionosuuksia on leikattu. Ei ole valtion vika, etteivät kunnat kykene hoitamaan velvollisuuksiaan – valtio ei voi velkaantua vaan sen on tuotettava voittoa.

Kunnalliset palvelut kilpailutetaan ja yksityistetään kustannusten eli rahan säästämisen takia. Sosiaaliturvaa leikataan sosiaalikustannusten eli rahan säästämisen takia. Ihmiset kuolevat leikkausjonoihin koska muutama kuolemantapauksen estäminen vuodessa ei ihan vielä ole esimerkiksi 150 000 € arvoista. Ihmishengen tarkka euromääräinen arvo on tänään helposti laskettavissa.

Mikään yhteiskunnallinen vääryys ei nykyisin ole kenenkään vika vaan aina rahan sanelema kylmä realiteetti, jolle ei ole olemassa mitään loogista vaihtoehtoa tai vastaväitettä.

Globaalin halitsemattoman kapitalismin giganttinen propagandakoneisto on synnyttämämässä läntisen kvartaali-yhteiskunnan, jossa valtiollista, yhteistä ja henkilökohtaista taloutta arvotetaan pörssiyhtiöiden arvoilla ja mittareilla. Ihmisistä halutaan tehdä tuotantoyksiköitä ja keskenään vailla armoa kilpailevia oman elämänsä alihankkijoita.

---

The “free market” and laissez-faire doctrines and practices viewed the human world as an aggregation of persons – individuals – each of whom was controlled by a universal, and therefore interchangeable, rational or calculating economic self interest. The law of the free market was considered the law of human life. The free market was lord of all; and if it wrought havoc upon societies, heritages, ethical and esthetic values, family and community life, and even the natural resources of earth itself, it remained the overriding principle; it dominated conduct and assured ultimate salvation. It would eventually heal every wound it inflicted.

The Industrial Revolution contained the assertion of certain complex of “values”, made supreme over any other values which might exist. These values were those of wealth as an end in itself and wealth as the means to power; these overriding values were believed to contain within themselves the dynamics of humankind. They were society. Human process was individual process under the stimulus, universally efficient, of physical want and the money-lust or money-for-power lust. True it was that as viewed through these core-values and postulates about the nature of men, there did still exist facts of non-economic culture, institutions, languages, prejudices. They existed to be made use of, or circumvented, or endured, until the core-values of the Industrial Revolution could be made utterly regnant and its postulate as to human nature could be made wholly true through the rearrangement of human conditions and the re-conditioning of men’s minds.

-John Collier, 1947